Koiruuksia

Koiraihmisen silmään osui Hongkongin matkalla ravintolan ovessa ollut kyltti. Meille suomalaisille hyvinkin tuttu sellainen. Koira, jonka päälle on vedetty punaiset henkselit. Hetken piti miettiä, tarkoittaako se, ettei kyseisessä ravintolassa tarjota koiranliha-annoksia?

Koiran käyttö ravintona alkaa kuitenkin ilmeisesti olla Hongkongin lisäksi harvinaista myös Pekingissä. Koiraa tarjotaan kuulemma ravinnoksi lähinnä korealaisissa ravintoloissa.

Iltaisin auringon ja lämpötilan laskettua Pekingin kaduilla näkeekin varsin suomalaiseen tapaan ihmisiä, jotka ovat ulkoiluttamassa lemmikkejään. Tosin koirien kiinnipitopakkoa ei täällä näytä olevan.

Asia, mikä kuitenkin on ihmetyttänyt eniten, on ollut pienen Kiinan palatsikoiran suosio. Ajattelin jo ensin, että se johtuu jollain tavalla muinaisten keisareiden ihannoinnista. Hoveissahan noita pieniä ja pitkäturkkisia koiria on käytetty sängynlämmittäjinä.

Rodun suosio ei kuitenkaan johdu siitä. Autokuskimme John sivisti minua, että isot koirat ovat kaupungeissa kiellettyjä. Koirien säkäkorkeuden tulee olla alle 37 cm. Ei siis ihme, ettei Saksan paimenkoiria kävele vastaan.

Johnin mukaan syy lakiin on se, että isot koirat syövät isoja koiria. Ja isot koirat ovat vaarallisia. Kaupunkien ulkopuolella vaarallisia koiria kuulemma näkee. Useimmat niistä ovat kulkureita ja ne halutaan pitää poissa kaupungin keskustasta.

Isojen koirien kieltolaki on yhtä selkeä kuin Kiinan moottoripyörälakikin. Molemmat ovat kiellettyjä ja niitä ei siis Pekingin kaduilla näy. Paitsi poliiseilla, joilta löytyy molempia.

Hot dog, dog bagissa

Koirista tuli mieleeni, että eräät kollegat tilasivat paikallisessa ravintolassa liian ison annoksen paikallisia herkkuja. Ne olivat kyllä niin maittavia, että poikien olisi tehnyt mieli pyytää loput mukaan lounasevääksi.

He eivät kuitenkaan uskaltaneet pyytää ”Dog bagia”, koska pelkäsivät saavansa pöytään vielä sen sadan sortin lisäksi koiraa ruukussa. Paikallisten englanninkielen ymmärrys kun ei ole aina niin hyvää.

Joskus aiemmin mainitsin jo vältteleväni hot dogeja tällä reissulla. Yksi ilta kävi kuitenkin niin, että nakkikioskille oli päästävä. Suuntasimme kollegani Pekan kanssa iltatorille.

Snack-kojuja oli vieri vieretysten. Hodareita ei ollut tarjolla, mutta herkullisia vartaita kylläkin. Oli isompaa ja pienempää skorpionia, silkkiperhosen toukkia, merikäärmeitä ja merihevosia.

Söin skorpionin ja toukan. Täytyy myöntää, että vanha viisaus pitää paikkansa. Kun ruoka on tuhdissa öljyssä paistettu ja runsaalla suolalla maustettu, on ihan sama onko tikun varressa lihaa vai tiskirätti.

Samalla periaatteella upposi myös merihevonen. Siihen antoi pikantin lisämausteen runsas valkosipuli.

Inka Henelius, Peking