Levottomuutta, turhautumista, surua. Akuuttia tekemisenpuutetta. Viikko ilman tietokonetta on todella ankea kokemus.
Lomamatkoilla ja mökkireissuilla koneettomuuden hyväksyy paljon helpommin kuin kotioloissa; se kuuluu tavallaan asiaan. Kaikkein piinaavinta on istua sohvalla ajatellen, että vieressä olisi muutaman hiirenklikkauksen päässä paljon parempaa ajanvietettä kuin telkkarin Dr. Phil.
Vaan kun ei niin ei. Tammikuussa pohdimme kaverin kanssa mesessä, kuinka paljon sosiaaliset mediat, kuten mese, hallitsevat elämää ja miten paljon aikaa niiden parissa kuluu. Tästä syntyi yhteinen, kunnianhimoinen projekti: keväällä viikko ilman tietokonetta. Asiasta sovittiin netin välityksellä eikä siitä irl, tosielämässä, juurikaan puhuttu. Viikon lähestyessä alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tulla hyvin epämiellyttävä olo: "Voi jumalauta, kohta se alkaa..."
Muutama poikkeus viikkoon oli pakko ottaa. Sähköpostin kävisin tarkastamassa silloin tällöin työ- ja koulujuttujen takia. Lisäksi piti viimeistellä yksi kuvanmuokkaustehtävä. Tärkeintä oli kuitenkin olla kirjautumatta kertaakaan meseen, Facebookiin tai IRC-galleriaan, joiden merkeissä 90% koneella vietetystä ajasta usein kuluu.
Maanantai. Ensimmäinen päivä meni pitkälti kamalien vieroitusoireiden merkeissä. Lohduttauduin pelaamalla pleikkaria ja lähtemällä vanhan koulukaverin kanssa 13 kilometrin lenkille. Vastaavia lenkkejä tuli tehtyä koko viikon aikana kolme. Jalat veivät niinkin mielenkiintoisiin kohteisiin kuin Malmin Prisma ja valloitettu Sipoo. Pyörän selässä kilsoja taittui noin 50. Kaikki vain tekemisenpuutteen tukahduttamiseksi. Koneettomuuden aiheuttamaa aikatyhjiötä ei ollut helppo täyttää. Järkytyin pahasti kun tajusin, miten paljon päivässä on oikeasti aikaa. Olikohan kaikilla yhtä tylsää ennen nettiä?
Viikonloppuna tilanne helpotti, kun tekemisenpuute sai väistyä kokeisiin lukemisen ja kaverien näkemisen alta. Kenenkään kanssa oli tosin hankalaa sopia mitään kun kenenkään kanssa ei voinut jutella mesessä. Kynnys käyttää kännykkää laski viikon aikana paljon.
Sunnuntaina vallitsi todellinen voittajafiilis. Olinko valaistunut? Olinko muuttanut elämäni suuntaa? Ehen, mutta olin pystynyt olemaan viikon eristäytyneenä, mihin kukaan tuttuni ei ollut aluksi uskonut. Konelakkoa ei voi kuvailla kenellekään, se pitää itse kokea. Pystyisitkö sinä siihen?
