Tarvitsen työhuoneen.
Meidän autotalli on siihen sopiva, sillä auto seisoo aina kadulla.
- Mihin sinä työhuonetta, appiukko jupisee. – Eikö kirjoittaa voi nyt missä vain?
Seuraavana päivänä appi piirtää ruutupaperille reiän olohuoneesta autotalliin ja rupeaa juoksemaan rautakaupoissa.
Sitten hän pyytää muurarikaverinsa ja lattian valaminen alkaa. Ukot soittavat ranskalaisia chansoneita täysillä, sillä molemmat ovat jo eläkeläisiä ja kuuloelimet ovat vanhan äijän elimiä.
Muurari poistuu ja lattia alkaa kuivua.
Sitten minä rupean auttamaan. Nostelen levyjä ja appi asentaa ne seiniin. En kirjoita, vaan painan äänekkäästi töitä.
Appiukko viheltelee muurarin kanssa kuunneltuja lauluja, riisuu illalla haalarit ja lähtee valmentamaan lentopalloilijoita.
- Työ ja harrastus erikseen, appi puhkuu.
Sitten hän alkaa hahmotella paperille sähkövetoja.
- No kuinka monta pistorasiaa kirjailija työhönsä tarvitsee, appi kysyy.
- Viisi, vastaan. - Lamppu, tietokone, printteri ja pari varalle.
- Kehitys kyllä kehittyy, appikukko tokaisee ja asentaa saman tien kymmenen.
Kadun suuntaan puhkotaan ikkuna ja kattoon puhkotaan toinen, sitten murjotaan seinää, ja ollaan keskellä olohuonetta.
Vanha autotalli on yhtäkkiä elämässä kiinni ja olkkarin telkkarin päälle leijuu sementtipöly.
- Aukkoon tarvitaan ovi, sanon.
- Oletko varma?
- Ja sen on oltava tarpeeksi paksu.
- Tavallinen riittää.
- Ei riitä.
- Tavallinen on halvempi.
Tiukka, perille menevä ilmaisu on vaikeaa mutta tökkään etusormen katalogin jykevimmän oven päälle ja pidän sormea siinä niin kauan, kunnes appi lupaa käydä hakemassa sen.
Seuraava päivänä me kannetaan paksu puuovi sisään ja nostetaan paikalleen.
Kun suljen oven, olen yksin työhuoneen rauhassa.
Hengittelen ja katson kahdesta ikkunasta vuoron perään. Autot eivät kuulu kadulta, vanhassa autotallissa on täysin hiljaista, mutta työn aloittaminen on hankalaa.
Työn jonka järkevyyttä joutuu koko ajan miettimään.
Ilman appiukon kommenttejakin.
Työn joka voisi olla harrastus.
Työn jossa omasta päästä keksitään, kehitellään ja kirjataan.
Avaan tietokoneen ja alan kirjoittaa.
Nautin.
Vaikka tiukka, perille menevä ilmaisu on inttämisen ja työn takana
