Kesäkuun alussa Obama tuli meille kylään.
Amerikan presidentti päätti tulla Normandiaan juhlistamaan tapahtumaa, jossa amerikkalaissotilaita kuoli kuin kärpäsiä. Kuudes kesäkuuta Normandian maihinnoususta oli kulunut 65 vuotta.
Koko viikon helikopterit pörräsivät taivaalla. Tennishalli suljettiin, jotta maihinnousujuhlallisuuksiin osallistuvat soltut saivat kallistettua päänsä. Kun hain lasta leikkikoulusta, lensivät hävittäjät hyvin alhaalla. Muutama kolmevuotias alkoi parkua.
Obaman lauantaisen lounaan ja rantavisiitin vuoksi suljettaisiin puoli kaupunkia. Osa bussivuoroista jäisi pois eikä kukaan tiennyt pääseekö suljettujen teiden takia ruuhkissa eteenpäin.
Samalla minuutilla kun Obama nostaisi lounashaarukkaa, minun oli määrä hypätä junaan. Tuli hätä, sillä piti päästä puhumaan pariisilaislähiön kirjastoon.
Kävin poliisiasemalla kysymässä miten pääsisin lähtemään. Poliisit eivät olleet varmoja, sillä Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelu ilmoittaisi yksityiskohdat vasta viime tipassa. He eivät taanneet, että istuisin lauantai-iltana kirjastossa.
Maailman tärkeintä ihmistä varten pitää luoda tämän luokan järjestelyt, sulkapalloklubilta tuttu poliisi virkkoi vakavana.
Ja mies sanoi kotona: niin, joku saattaa ampua sen.
Kirjailijan piti siis tehdä tarkka suunnitelma päästäkseen kirjastokeikalle.
Päätimme miehen ja tyttären kanssa karata Obaman vierailua edeltävänä iltana. Poistuimme alkavista sotajuhlista pimeän turvin. Mitä pienen maan kirjailija ei tekisi Amerikan presidentin hyväksi.
Pääsin Pariisin keskustaan, ajoin metrolla kolme varttia lähiöön ja istuuduin hetkeksi puistoon.
Katsoin ympärille: olin ainoa ei-arabi ja ei-musta. Lähiölauantain alkuilta oli levoton, mutta kun pääsin vieressä olevaan kirjastoon, istui siellä valkoihoisia, keski-ikäisiä naisia. Kerroin, miten Obama ei meinannut päästää minua kotoa pois. Kaikkia nauratti.
Keikan jälkeen matkustin takaisin Pariisin keskustaan. Yhtäkkiä helikopteri sätkättää taivaalla. Obama on tullut takaisin pääkaupunkiin. Kukaan ei ampunut presidenttiä meidän rannoilla, miestä joka saa elää koko ajan poikkeustilassa, miestä jolla on tehtävänä päästää Amerikka pois Bushin järjestämästä kaaoksesta.
Minä palasin rauhallisesti kotiin maihinnousurannalle. Hävittäjät, solttupojat ja helikopterit olivat kadonneet. Poikkeus oli muuttunut rauhaksi.
