Presidentti on ystäväni.
Tai oikeammin: ystäväni on presidentti.
Alexis on kotikaupunkini elokuvayhdistyksen presidentti ja valitsee leffat yhdessä hallituksen kanssa pikkukaupungin ainoaan elokuvateatteriin.
Ja he valitsevat hyvin.
He valitsevat italialaisen dokufiktio Gomorran, he valitsevat Myyrän (jonka jälkeen lapset saavat ilmaiseksi mehua ja suklaapullaa), he valitsevat ranskalaisia ja dubbaamattomia ulkomaisia. Joukkoon mahtuu uusi Bond ja hassu ranskalainen kevytkomedia.
Tämä on 6000 asukkaan oma leffateatteri. Puuristikkoisessa normandialaisrakennuksessa on 350 istujan sali, iso laajakangas ja korkeatasoinen äänentoisto.
Ensi viikolla menen katsomaan Mauritz Stillerin Erotikon-mykkäfilmiä, jonka päälle paikallinen kosketinsoittaja soittaa omia sävellyksiä. Elokuvan jälkeen saa joulupiparin ja glögin, niin että on helppo jäädä juttelemaan muiden kanssa elokuvasta.
Le Cabieu on pikkukaupungin ainoa elokuvateatteri, mutta heti viereisessä samankokoisessa kaupungissa, tai kyliähän nämä oikeastaan ovat, on samanlainen, samalla tavalla kaupungin tukema, verorahoilla kaikkien ulottuvilla.
Leffa maksaa viisi euroa, mutta eläkeläiset, nuoriso ja työttömät maksavat neljä. Kaupunki sponsoroi leffateatteria niin kuin mitä tahansa kulttuurilaitosta.
Oikeastaan Le Cabieu on pienen kirjaston lisäksi Ouistrehamin ainoa kulttuuripaikka. Sinne voi kipaista helposti ja nauttia halvalla hyvistä, erilaisista taideteoksista.
Täällä arvostetaan elokuvaa.
Välillä tuntuu, ettei Suomessa vieläkään pidetä ”seitsemättä taiteenlajia” samanarvoisena kuin kirjallisuutta, klassista musiikkia tai muita elokuvaa vanhempia taiteenlajeja.
Miksei tasokasta ja halpaa kunnallista leffateatteria voisi Suomessakin pitää instituutiona, joka olisi tasavertainen kirjaston, teatterin ja taidemuseon kanssa?
Tämmöisiä laitoksia lisää!
