Kiistaa on aiheutunut siitä, Kuka saa päättää, mitä kuunnellaan pitkillä automatkoilla, mikä sopisi parhaiten jouluillallisen yhteyteen tai sopiiko se lahjaksi saatu musiikki ylipäätään joulutunnelmaan. Muistan itse teinivuosilta sen, kun joulumusiikki oli välttämätön paha ja tilannetta ei auttanut yhtään se, että isäni vihelsi lähes jokaisen mukana suurella tunteella. Silloin siitä selvittiin ilman suurempia välikohtauksia ja ajatuksella, että joulu on vain kerran vuodessa.
Mutta on niitä musiikillisia törmäyskursseja isän kanssa vuosien varrella riitäänyt. Itse asiassa ne alkoivat aalloista. Tiedättehän Jean Michel Jarren Oxygene-klassikon? Kappaleen alussa kuuluu voimakkaita merenaaltoja iskeytymässä rantaan ennen kuin varsinainen biisi alkaa. Pienenä poikana pelkäsin jostain syystä tuota jylisevää ääntä ja juoksin aina sohvan taakse piiloon, kun se alkoi vyöryä kaiuttimista. Isä kiusasi sillä minua ja lisäsi vaan volyymia ja nauroi päälle. Se oli vain meidän välistämme leikkiä ja ei, ei tuosta ole traumoja jäänyt.
Hieman myöhemmin muistan usein toistuneen tilanteen, kun isä hermostui arkipäivien yhteisen ruokailuhetken aikana. Syynä oli radiosta 80-luvulla tullut Rockradio, jossa ei soitettu kuin räminää. Olisi pitänyt olla vain Beatlesiä tai Rollareita. Kanava siis vaihtui ja minua harmitti. Teininä minä puolestani raastoin isän hermoja soittelemalla päivän hittirenkutuksia kesäisillä lomamatkoilla auton kasettisoittimesta. Yllättävän nopeasti sain itselleni serkun käytetyn walkmanin kuulokkeineen.
Mutta on yhteisiäkin säveliä löydetty. Kerran teini-iässä ollessani isä tuli huoneeseeni ja alkoi kysellä, mitä kuuntelen. Aluksi hieman epäillen esittelin levyjäni, mutta tuosta tilanteesta tulikin useamman tunnin mittainen musiikinkuuntelusessio. Sen päätteeksi isäni sanoi ymmärtävänsä paremmin, miksi sulkeuduin pitkiksikin ajoiksi huoneeseeni musiikin pariin uppoutuneena.
Vuosien mittaan musiikkimakumme ovat lähentyneet ja varmasti ainakin kehittyneet laaja-alaisemmiksi. Nykyisin isäni pyytää minua hankkimaan hänelle uutta musiikkia. Kyllähän sieltä edelleen tulee pyyntöinä hänen vanhoja suosikkejaan, mutta olenpa onnistunut tarjoamaan siinä sivussa jotain uudempaakin. Ja yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita on löytynyt. Kiitokset siitä muun muassa retrosoulbuumille amywinehouseneineen ja duffyineen.
Eli taitaapa se oma musiikkimakukin olla kypsynyt aikuisemmaksi vuosien mittaan. Nykyisin ne joululaulutkin menevät kerran vuodessa ilman hammasten kiristelyä. Ja viheltelyjen kanssa tietysti.
