Ulkomailta palatessa se aina iskee. Vaikka kuinka on kehunut matkallaan suomalaisia oikein mukaviksi ja avoimiksi ihmisiksi ja kiistänyt useimmat stereotypiat, viimeistään ensimmäisellä matkalla ruokakauppaan totuus paiskautuu jälleen päin näköä.
Harmaasti pukeutuvat suomalaiset kulkevat happaman näköisinä ja korkeintaan mulkaisevat tympeän näköisesti ohi mennessään. Kaupassa hoidetaan asiat mahdollisimman ripeästi, kassalla ei höpötellä turhia etteivät takana olevat hermostu, äkkiä kamat kassiin ja ulos muiden kanssaihmisten joukkoon. Missä on se rempseä meininki, josta juuri matkalla sai nauttia? Puheliaat ihmiset? Edes yksi hymy?
Vanhojen tuttujen amerikkalaissarjojen lisäksi tutuksi ovat tulleet monet täysin yhdentekevät sarjat
Huomasin juuri, että samanlaisen kulttuurishokin voi kokea ihan omalta kotisohvaltaankin poistuessa. Kun on sairastanut flunssaa ja sen jälkioireita muutaman viikon ajan, televisiosta tulee usein paras kaveri. Sisällöstä ei voi sanoa aivan samaa, mutta minkäs teet. Vanhojen tuttujen amerikkalaissarjojen lisäksi tutuksi ovat tulleet monet täysin yhdentekevät sarjat, joissa usein puidaan joko ihmissuhteita tai rikoksia.
Kulttuurishokki tulee siinä vaiheessa, kun kunto antaa periksi ja voi vihdoin taas jalkautua ihmisten ilmoille. Ai niin. Eivätkös suomalaiset hymyilekään niin kuin amerikkalaiset ja eivätkö teinitytöt olekaan kirkumassa aivan kaikelle? Ja missä on tyhjänpäiväinen small talk ja vaivaton flirttailu kaupoissa ja kahviloissa?
Ulkomailla käydessäni yksi must-juttu on päästä tutustumaan ainakin hetkeksi paikalliseen tv-tarjontaan. Ja todistettua on tullut, että japanilaiset game showt ja mainokset saavat todennäköisesti epileptikon voimaan pahoin ja että kyllä siellä Yhdysvalloissa vaan niitä mainoksia tuupataan ihan joka väliin. Itä-Euroopassa tv-ohjelmat ovat puolestaan jopa yllättäneet laadullaan.
Näytetäänpä täällä paljon ulkomaisia sarjoja ja uusintoja. Ja näköjään ne tekevät niistä samoista kansainvälisistä ohjelmaformaateista suomalaisversioita.
Vastavuoroisesti olen kotona telkkaria katsoessani usein miettinyt, että mitähän juuri nyt täällä vieraileva ulkomaalainen ajattelee suomalaisesta tv-tarjonnasta, kun on avannut ensimmäistä kertaa television. Ja minkälaisen kuvan television anti suomalaisista antaa. Varmasti se bisnesmies, turisti tai uusi vaihto-oppilas tuumii, että näytetäänpä täällä paljon ulkomaisia sarjoja ja uusintoja. Ja näköjään ne tekevät niistä samoista kansainvälisistä ohjelmaformaateista suomalaisversioita.
Mutta mitä suomalaista tv-ohjelmaa ulkomaiselle vieraalle saattaisi sattua silmään? Kuulemma tämä yksi paikallinen sarja on noussut uudelleen suosituksi, vaikka se on tehty 90-luvun alussa edellisen talouden taantuman aikaan. Siinä ihmiset asuvat melko vaatimattomasti jossain metsän keskellä ja kaikilla näyttää olevan vähän ankeaa. Suomalaista melankoliaa? Mainoksissa puolestaan esiintyy erittäin usein hassusti puhuva ukkeli verkkarit päällään, joka polkee kuntopyörää tai repii irtoviiksiään.
Välillä ruudussa vilahtelee kodinkoneita. Suomalaista huumoria? Ja suomalaiset taitavat tykätä todella paljon jogurtista. Monessa mainoksessa on kaksi tavallisen näköistä suomalaista, joista toinen hieroo mahaansa ja toinen tarjoaa jogurttipurkkia. Outoja nuo suomalaiset.
