Taikakuu-orkesterissa 12 vuotta vaikuttanut Janne Raappana on julkaissut toisen soololevynsä. 130 – 150 keikkaa vuodessa tahkoava tanssiorkesteri on saavuttanut Suomessa vankan suosion. Vuosituhannen alussa Taikakuu voitti vuoden viihdyttäjä palkinnon, sai vuoden iskelmätulokas Emman ja valittiin TV2:n Kesäillan valssi-orkesteriksi - joten hyvin on mennyt. Raappanan sooloura ei merkitse laulajan ja orkesterin erkanemista toisistaan, vaan Taikakuu jatkaa entiseen malliin. Bändin viimeisin pitkäsoitto julkaistiin runsas puoli vuotta sitten.
En tiedä mitä vikaa Taikakuun omassa tyylissä on, mutta kansikuvia varten stailattu Raappana näyttää niissä oudon eksyneeltä. Kannen kuvat ovat otettu Suomen tunnetuimman funkistalon katolla Helsingin ydinkeskustassa. Raappanan takana vilahtaa sekä Eduskuntatalo että arkkitehti Huttusen tavaratalo. Paketin kuoret ja sisältö eivät tunnu kohtaavan, sillä musiikki on kuitenkin juurevaa nykyiskelmää.
”Rakkaus on hulluus” ja ”Jenkkikassi” ovat tulleet tutuiksi iskemäradioiden kuuntelijoille. Ne edustavat melko lailla keskivertoa, sillä levyltä löytyy sekä kehnompia että laadukkaampia lauluja. Keskitason yläpuolelle nousevat Pekka Ruuskan kaksi tuokiokuvaa; rakastuneen miehen tuntoja avaava ”Sydän eikä pää” ja saavuttamattomasta rakkaudesta kertova ”Mä olen myyty”. Levyn paras raita lienee Esa Niemisen ja Sana Mustosen näkemys jätetyn miehen tunnoista ”Mies on maassa”.
Kasvaako Janne Raappanasta suomalaisten miesten tunteiden tulkki – vai Janne Tulkki – sen aika näyttää.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.