Hassua, miten mitä hölmöinkin yhtyeen nimi kuulostaa vuosien totuttelun jälkeen ihan luontevalta. Alkujaan Myyrmäen nuorisotalolta alkaneen musiikillisen taipaleen otsikkona mystisromanttinen ”Sir Elwoodin hiljaiset värit” kuvaa yli 20 vuoden edelleen sopivan hämärästi bändiä ja sen musiikkia. Elwoodit muistetaan aina lokeroida - yhtyeen omasta aloitteesta - keskikaljajatsiksi , eikä ryhmä tuosta leimasta näköjään haluakkaan eroon.
Pääkaupunkiseudun lähiöitten nuoruusmuistelun ohella tutusti keskaritunnelmointiin keskittyvä ”Kaipuun vuosirenkaita” on albumi, jolla sanoittaja-laulaja Juha Lehti häpeilemättömän romanttisesti kaappaa Tom Waitsin ja kumppaneiden hahmot omaan maailmaansa Helsingin Kallioon ja Hakaniemeen. Esikuvia ja vaikuttajia ei tarvitse arvailla, Waitsin ohella lauluissa seikkailevat ihan nimeltä mainiten Bruce Springsteenit, J.J. Calet ja Harry Chapinit. Kotimainen sankarigalleriakaan ei yllätä: Pariisin kautta Satumaahan matkaavat muun muassa Eino Leino, Pentti Saarikoski ja Reijo Taipale.
”Tärkeämpää on tunnelma kuin oikein laulaminen tai soittaminen”, toteaa Lehti lehdistötiedotteessa, ”mutta välillä olisi ehkä voinut tunnelmasta tinkiä”, kirjoittaa Liete arviossaan. Muutaman kappaleen naiiviudessaan pakahduttavat tekstit ja tulkinnat uhkaavat vaivuttaa myötähäpeään, mutta aina – tosin paikoin rimaa hipoen - Lehti kääntää vilpittömyytensä voitoksi.
Yhtye on sovittanut jäsentensä tekemät simppelit sävellykset harmoniseksi, Elwoodilta kuulostavaksi kokonaisuudeksi. Erno Laitinen on tuottanut levyn ymmärryksellä. ”Kaipuun vuosirenkaat” ei ehkä tuo uusia SEhv-faneja, mutta ei ainakaan karkota entisiä
Kommentit (1)
Tuo levy oli kuluvana vuonna sukulaiseni synttäripöydässä. Itsekin kuuntelin vähän jokaista biisiä ja suosikikseni tuli Satumaa.