Jussi Hakulinen - Yö-yhtyeen alkuvuosien kosketinsoittaja ja hittilinko, joka erottuaan Yöstä 1985 ja liityttyään taas viisi vuotta myöhemmin yhtyeen eräänlaiseksi säveltäväksi ja sanoittavaksi ulkojäseneksi - on aktiivinen myös soolourallaan. Tosin melko satunnaisesti, Tähtipölyä on vasta Hakulisen neljäs sooloalbumi viimeisten 20 vuoden aikana. Edellisestä levystäkin on kulunut peräti kaksitoista vuotta.
Kun Hakulisen kynästä on lähtenyt sellaisia suomirockin klassikoita kuin Joutsenlaulu tai Rakkaus on lumivalkoinen, voisi kuvitella että rima on korkealla ja sen myötä paineita pöntössä. Hakulisen sooloalbumeilla näistä (mahdollisista) paineista ei kuitenkaan ole merkkiäkään.
Levyiltä saa myös sellaisen käsityksen, että Hakulinen kenties säveltää lauluja aina inspiraation iskiessä, ja Yölle soveltuvat menevät Yölle, kun taas ne jotka eivät Yö-yhtyeelle istu Hakulinen tekee itse. Kun näitä soolokappaleita on kasassa riittävästi, tulee sooloalbumi. Ehkä?
Tähtipölyä-albumi jatkaa Hakulisen laulaja-lauluntekijä-tyylistä muusikkoutta. Hittisävellyksistään huolimatta Hakulinen on ennen kaikkea sanoittaja, ja vaikka hänen tekstinsä pinnalta katsoen joskus vaikuttavat sanahelinältä, niissä - kuten tuttua - on joku alitajuisesti vaikuttava syvempi taso. Tämä on mielestäni Jussi Hakulisen suurin lahja.
Pari Tähtipölyn laulua Hakulinen on sanoittanut yhdessä Herra Ylpön sekä Kai Kristian Palomäen kanssa, mutta nämä eivät tuo hänen teksteihinsä mitään erityistä extraa.
Aiempien soololevyjen tapaan Hakulisen laatufiltteri ei tälläkään kerralla aina ole aivan kohdallaan. Tähtipölyä-albumiltakin löytyy taas vaikuttavaa tarinankerrontaa esimerkiksi sota-aikaa kertaavalla, heikkisalomaisella laululla Motti, mutta toisaalta kappale nimeltä 1929 on vaikeasti puolusteltava rimanalitus. Se kertoo Adolf Hitlerin rakastumisesta nuoreen Eva Brauniin mainittuna vuonna, ja teksti on kirjoitettu Hitlerin näkökulmasta. Laulun upottaa sen arkisuus, se ei ole tarpeeksi groteski, tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi mahtipontiseksi rakennettu.
Mutta laatua on silti riittävästi: Keltainen kurki- tai Pelkuri-kappaleet ovat Hakulista parhaasta päästä. Levyn lopettava, massiivisesti sovitettu 48v. (21.12.2012) -kappale on hieno tunnelmointi Jussi Hakulisen oman tulevan 48-vuotissyntymäpäivän tiimoilta, saman päivän jona tekstin mukaan tapahtuu maailmanloppu! Tyttökuoro ja torvisektio ynnä venäjänkielinen julistus auttavat rakentamaan laulusta kertakaikkisen kiehtovan.
Kommentit (1)
Eikö arvostelija kuullut Hakulisen "!929"-biisistä rivejä joista selviää että laulu ei todellakaan kerro Hitlerin rakastumisesta Eva Brauniin? He tutustuivat kylläkin mainittuna vuonna, mutta suhde alkoi vasta v.1933.
Biisihän leikittelee ajatuksella miten maailmanhistoria olisi mahdollisesti muuttunut jos juhannusta Saksassa viettävä Suomalainen jääkäri olisi saanut Braunin mahdollisesti rakastumaan itseensä.Jäiköhän ymmärtämättä rivi: "Kuullut vain koskaan en soittoa hääkellojen"? Tietääköhän arvostelija eräästä vihkimistapauksesta Berliiniläisessä bunkkerissa vuonna 1945?