Minä ja AgentsSe oli kesäkuuta vuonna 1999, kun serkkulikan kanssa mentiin Mestarit Areenalla -konserttiin Joensuun Laulurinteelle, jossa myös Agents esiintyi.
Viheriäisenä kevään ylioppilaana ei Agentsien nimi sanonut minulle yhtään mitään. Herrojen Somerjoki ja Sorsakoski tuotanto oli tuttua, mutta todellisen tähtientekijän nimi oli jäänyt pimentoon.
Se kaikki muuttui sillä sekunnilla, kun Agents astui lavalle. Yhtye, josta minun ei pitänyt mitään tietää ja jonka tuotantoa en tuntenut - ja silti lauloin jokaisen kappaleen mukana! Lumouduin Esa Pulliaisen soitosta ja Jorma Kääriäisen tulkinnasta, se vei jalat alta kerralla. "Kesä, jonka kerran elää sain, mielestäin ei haihdu milloinkaan..."
Tämä ihastus on kestänyt jo 10 vuotta. Mitään parempaa tapaa en olisi keksinyt yhtyettä kunnioittaa kuin osallistumalla Kaikkien aikojen Agents -konserttiin. Kiitos, Kulttuuritalolla maanantaina Agents ylitti jälleen kaikkien suurimmatkin odotukset!
Terveisin nuorison edustaja eturivistä
E.K.
1980 luvun loppu, Luumäen Risulahti, Topi ja Agents tais olla eka keikka, jonka näin ja heti kolahti. Ottasin vuoden päästä omille 4 kymppisille esiintymään, mutta ei taida pelimerkit riittää...
Mikko J.
Vuonna -86 olimme kaverini kanssa Etelä-Suomessa ja kuulimme ,että Mäntsälän suurlavalla esiintyy Topi & Agents. Siis sinne. Silloin kolahti meikäläisellä.
Siitä asti kaikki levyt piti ostaa ja bändihommat alkoi. Yllättäin meidän setti alkaa kappaleilla, Yksi ainoa ikkuna ja heti perään Salattu suru. Nää on vieläkin Agentsien ohjelmassa ja meidän. Heh.
t. Pete Piispanen
Palataan ajassa vuoteen -87, jolloin olin vielä pikkutyttö joka ei juuri musiikkia kuunnellut, mitä nyt maatalon tyttönä pyörin äidin askareissa ja äidillä oli tapana kuunnella radiota aina askareiden ohessa. Sieltä ajoilta on jäänyt mieleeni lukuisia artisteja ja ikivihreitä hittejä, mutta yksi kolahti silloin ylitse muiden.
Muistan vieläkin sen tilanteen, kun äiti leipoi jotain keittiössä ja istuin lattialla leikkimässä, kun radiosta pärähti soimaan Topi Sorsakoski & Agents - Kauan.
Se hetki jäi mieleeni, en niinkään ihastunut Topin ääneen, vaan siihen kaihoisasti soivaan kitaraan. Ehkä rakkauteni rautalankaan ja Agentseihin alkoi jo silloin? Mutta siinä kitaran soundissa oli sitä jotain, jotain käsittämättömän kaunista ja puoleensa vetävää.
Meni vuosia, kuljin valtavirran mukana enkä kehdannut ikinä tunnustaa kavereilleni, että kotimainen iskelmä ja varsinkin Agents, tuntui aina kovin kiinnostavalta.
Mutta tuosta viisivuotiaan tytön ihastuksesta meni hieman reilut 10 vuotta, kun ensimmäistä kertaa pääsin katsomaan Agentseja livenä. Solistina oli tuolloin jo Jorma Kääriäinen. Illan Varjoon Himmeään oli sitten se toinen kappale, joka aikanaan räjäytti tajunnan ja ohjasi minut lopullisesti Agentsien luo. Ja tuolta tieltä ei ole ollut paluuta takaisin.
Katri U.
In Beat levy oli mulle kova juttu aikoinaan. Vuonna -86 pääsin velipojan mukana ensimmäistä kertaa Agentsin keikalle ja Esa Pulliaisen soitto teki lähtemättömän vaikutuksen. Olin juuri aloittanut kitaransoiton ja tietysti kerroin kaikille heviä kuunteleville koulukavereilleni kuinka kova kitaristi Pulliainen on.
Sattuipa sitten eräänä päivänä koulussa teknisentyön opettajan radiosta kuulumaan Rauli Somerjoen Tähdet, tähdet. Joku kavereista sitten kysyi multa mitä tykkään kitaristista? Kuuntelin tarkkaan ja julistin asiantuntevasti että "Kyllä tää kitaristi tässä soittaa ihan hyvin, mutta Topi Sorsakosken ja Agentsien Esa Pulliainen on vielä paljon parempi". Vasta pari vuotta tuon tapauksen jälkeen mulle valkeni että Agentshan se soittaa noilla Baddingin viimeisimmillä levyillä...
Jussi
Elettiin vuoden -99 kesää ja oltiin 19 v. Kaveri kuunteli jo iskelmämusiikkia ja minä sitä teknojumputusta. Yksi kesäinen lauantai kaveri sai minut houkuteltua keskisuomalaiselle tanssilavalle, jossa sattumoisin esiintyi Agents & Kääriäinen. Olin siihen asti pitänyt iskelmämusiikkia ja tanssilavoja eläkeläisten touhuina. Mutta sinä kesäisenä lauantai-iltana jysähti jotain tajuntaani, joka seuraa minua loppuelämän.
Vietin elämäni tanssi-illan, jota tahditti Agents. Kaikki oli kuin tähtiin kirjoiettu, täydellinen kesäilta, viehättäviä ja mukavia naisia, jotka ymmärtivät 19 v poikaa, joka vaan sinnikkäästi haki tanssimaan, vaikka vaihtoaskeleetkin teettivät hikikarpaloita otsalle, mutta ennen kaikkea se musiikki se oli jotain, se sai iskelmästä ja tanssista minulle ei pelkästään harrastuksen, vaan elämäntavan, jota ei tänäkään päivänä mikään mahti maailmassa voisi ottaa minulta pois.
Rautalanka ja Agents on sydämeeni tulikirjaimin kirjoitettu totuus...
Tommi
Tässä vääjäämättä kohti keski-ikää lähenevä fani muistelee:
(vuosi abaut 88-90?) Tuohon aikaan ei ollu nettiä tai puhelimia - kaveri kertoi uimalaiturilla(kyrönjoki) että: "sähän tykkäät siitä akenteista, ne on vähäkyrön tanssipaikalla huamen illalla". Olin vasta hiljattain kuullut In beat -levyn joka mullisti kyllä kaiken siihenastisen musiikkikäsityksen.
Kotona kyllä kuunneltiin paljon musiikkia, vanhemmat kuunteli ja soitti c-kasetilta tanssimusiikkia: hariolax, taipale, virta-osastoa. Velipoika kuunteli progea: rush, police, jne.
Äiti suostui sitten kuljettamaan ( ja hakemaan) mut tanssipaikalle, olisinko ollut jotain 13-14 v? Mä olin ainut ikäluokkani edustaja tuossa tanssipaikassa.(pelkäsin hirveästi). Mulla oli kamera mukana ja kuvasin Agents-jäsenistöä luvalla ja luvatta. Mutta kun se musiikki alkoi soimaan...Kai ne oli ihan ekat kännit! (vaikka alkoholia aloin nauttia vasta vuosia sen jälkeen). Little sister, Apache... Se vaan antoi uuden suunnan itseään etsivälle ja maailmaa hahmottavalle puberteetti-identiteetille. Oli helppo olla Agents!
Sittemmin se kävin niin kovin suoniin, että edelleen löydän itseni vakavalla puoliammattilaisen asenteella soittavani Agents-covereita maksua vastaan...;)
Kiitos tästä..
-Mikko
Kommentit (0)
Ei kommentteja.