Minä ja AgentsMinulle Agents on ikuisesti Agents ja Jorma Kääriäinen. Se on yhdistelmä joka salpaa koko tajunnan mukaansa saaden minut tilaan jolloin onnellisuus vie kirjaimellisesti jalat alta.
Olin mieheni kanssa taas kerran vuonna 2001 kuuntelemassa heitä Tampere-talossa. Pisaraakaan mitään ottaneena olin jo väliajalla täysin huumaantuneena musiikin vaikutuksesta. Jorman ääni syöpyneenä täydelliseen musiikkiin. Leijuin ilmassa janoten vain lisää. Ainoastaan WC-hätä hieman häiritsi, joten oli pakko lähteä niihin pohjakerroksen vessoihin.
Mieheni kulki yhden askeleen jäljessä, joten hän voi todistaa seuraavaksi tapahtuneen.
Minä suoraan lensin raput alas seuraavalle tasanteelle. Jalat ei astuneet askeltakaan vaan tömähdin alas monta metriä satakiloisena keijukaisena suoraan ylävartalo edellä. Olin tuskan ja ilon sekaisessa tilassa, tajuissani kyllä. Auttamalla pääsin ylös ja olin vain huolissani ehdinkö katsomoon ennen kuin se jatkuu.
Mieheni ihmetteli miksi pidän n iin kummallisesti käsiäni, mutta minä vain taistelin tuskia vastaan ja lopulta istahdin aulan penkille kuuntelemaan konserttia, koska se ehti juuri alkaa. Lopulta minun oli annettava periksi ja todettava, että kaipa tästä on lähdettävä ensiapuun.
Seuraavat kaksi viikkoa olinkin sairaalassa; molemmat kädet oli sijoiltaan, toinen vielä pahasti paloiksi murtuneena, kahden leikkauksen jälkitilana sain molempiin keuhkoihin veritulpan, hengitysvaikeuksia ym. Kävin lähellä pilviä, mutta vuoden kuntoutusajan jälkeen istuin taas Tampere-talossa, kuuntelemassa rakasta Agentsia ja Jorma Kääriäistä. Kyyneleet oli silmissä.
Konsertin lopussa Jorma lauloi Monasta ja lähti yleisön sekaan tekemään kierroksen. Hän laulaessaan kätteli ihmisiä, mutta minun kohdallani hän kätteli, kumartui ja antoi suudelman poskelleni ja silmät sanoi: TÄMÄ ON ELÄMÄÄ! Silloin viimeistään pyyhkiytyi kaikki mennyt tuska ja kipu vuoden ajalta, elämä oli taas elämisen arvoinen. Ja istu in vielä muissakin heidän konserteissa, mutta se elämänhalun antava poskisuudelma ei ole vieläkään haihtunut poskeltani.
Jaana V.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.