|
 |
    |
|
|
|
|
Verbin menneen ajan muotoja:
|
Menneisyyden tapahtumat ilmaistaan italiassa kaksiosaisella liittomuodolla (passato prossimo). Sen osat ovat merkityksen sisältävän pääverbin partisiippi (participio passato) ja apuverbi (verbo ausiliare), joka ilmaisee persoonamuodon.
Liittomuodon apuverbejä ovat avere ja essere.
Säännöllisten verbien partisiippi muodostetaan liittämällä perusosaan pääte. Jokaisella taivutusryhmällä on oma tunnuskirjain päätteessä:
|
| I trovare -> trovato |
II vendere-> venduto |
III finire -> finito |
| ho trovato |
ho venduto |
ho finito |
| hai trovato |
hai venduto |
hai finito |
| ha trovato |
ha venduto |
ha finito |
| abbiamo trovato |
abbiamo venduto |
abbiamo finito |
| avete trovato |
avete venduto |
avete finito |
| hanno trovato |
hanno venduto |
hanno finito |
| |
|
|
| I arrivare -> arrivato |
II credersi -> credutosi |
III partire -> partito |
| sono arrivato/a |
mi sono creduto/a |
sono partito/a |
| sei arrivato/a |
ti sei creduto/a |
sei partito/a |
| è arrivato/a |
si è creduto/a |
è partito/a |
| siamo arrivati/e |
ci siamo creduti/e |
siamo partiti/e |
| siete arrivati/e |
vi siete creduti/e |
siete partiti/e |
| sono arrivati/e |
si sono creduti/e |
sono partiti/e |
Kaksi apuverbiä: avere ja essere
Suurimmalla osalla verbeistä on menneen ajan tapahtumia ilmaistaessa apuverbinä avere. Partisiippi on silloin taipumaton.
|
Jos liittomuotoa edeltää persoonapronominin yksikön tai monikon kolmannen persoonan muoto (lo,la, li, le) tai partikkeli ne, partisiippi taipuu sen mukaisesti:
Veramente non l’(la) ho trovata. Itse asiassa en löytänyt sitä.
Dove le avete imparate? Missä olette oppineet ne?
|
Milloin essereä käytetään?
Kaikkien refleksiiviverbien sekä verbien, jotka ilmaisevat tiettyyn suuntaan liikkumista tai olotilan muutosta, apuverbinä liittomuodoissa on essere.
Myös essere-verbin apuverbi on essere. Partisiippi taipuu yksikössä ja monikossa ja maskuliinissa ja feminiinissä (-o tai –a, -i tai –e –pääte).
|
Seuraavilla säännöllisillä verbeillä on liittomuodossa apuvebinä essere:
|
Tärkeimmät epäsäännölliset verbit, joiden apuverbinä on essere
|
| essere |
stato (olla) |
Ieri siamo stati al ristorante. |
| scendere |
sceso (laskeutua, tulla alas) |
Giulio non è ancora sceso. |
| venire |
venuto (tulla) |
A che ora siete venuti qui? |
Tärkeimmät epäsäännölliset verbit, joiden apuverbinä on avere
Varsinkin toisessa taivutusryhmässä (perusmuodon pääte -ere) on paljon epäsäännöllisiä partisiippimuotoja. Monet niistä kuuluvat jokapäiväiseen kieleen.
|
| bere |
bevuto (juoda) |
Ho bevuto due caffellatte. |
| chiedere |
chiesto (kysyä) |
Mika ha chiesto informazioni. |
| chiudere |
chiuso (sulkea) |
Avete chiuso la borsa? |
| dire |
detto (sanoa) |
Che cosa hai detto? |
| fare |
fatto (tehdä) |
Abbiamo fatto una bella passeggiata! |
| leggere |
letto (lukea) |
Agnese ha letto un libro di Alberto Moravia. |
| mettere |
messo (panna, asettaa) |
Avete messo le borse nella macchina? |
| prendere |
preso (ottaa) |
Ho preso una birra al bar. |
| sorridere |
sorriso (hymyillä) |
Tutti hanno sorriso. |
| vedere |
visto (nähdä) |
Anna e Agnese hanno visto un amico. |
Menneisyyden tilanteita kuvataan italiassa verbin imperfektillä, jota käytetään myös ilmaistaessa menneisyydessä toistuvaa tekemistä. Imperfekti on erittäin säännöllinen verbimuoto. Imperfektin tunnus on –v–, ja jokaisella taivutusryhmällä on oma tunnusvokaali. Kolmannen taivutusryhmän -isc-tavu jää imperfektissä pois.
|
| I amare |
II credere |
III preferire |
| amavo |
credevo |
preferivo |
| amavi |
credevi |
preferivi |
| amava |
credeva |
preferiva |
| amavamo |
credevamo |
preferivamo |
| amavate |
credevate |
preferivate |
| amavano |
credevano |
preferivano |
La mamma voleva sapere come stavo.
Äiti halusi tietää miten voin.
Dovevamo andare in Francia.
Meidän piti mennä Ranskaan.
La tartaruga stava attraversando la strada.
Kilpikonna oli ylittämässä tietä.
Epäsäännöllisiä imperfektimuotoja ovat...
|
Esimerkkejä menneen ajan muotojen käytöstä:
|
Imperfekti kuvaa taustan, passato prossimo kertoo tapahtuman
Ero a casa quando Marco ha chiamato.
Olin kotona kun Marco soitti.
Ieri faceva freddo e abbiamo chiuso le finestre.
Eilen oli kylmä ja suljimme ikkunat.
Stavo dormendo, perché non mi hai svegliato?
Olin nukkumassa, mikset herättänyt minua?
|
Imperfekti kertoo mitä oli tapana tehdä tai mitä tehtiin toistuvasti, passato prossimo ilmaisee yksittäisen tapahtuman
Ogni sabato andavo in montagna.
Joka lauantai menin vuoristoon.
Una volta è venuta anche Luisella.
Kerran Luisella tuli mukaan.
Bevevamo sempre questo vino.
Meillä oli tapana juoda tätä viiniä.
|
Esimerkiksi seuraavien ajanilmausten kanssa verbi taivutetaan menneessä ajassa imperfektiin...
|
Kaksi pronominia rinnakkain
|
Painoton pronominimuoto voi korvata lauseessa sekä toiminnan kohteena olevan esineen tai asian (suoran objektin) että painollisen pronominin tai henkilönnimen (epäsuoran objektin). Silloin kaksi pronominia sijoitetaan peräkkäin, ensin epäsuoraa ja sen jälkeen suoraa objektia ilmaiseva. Molemmat tulevat ennen verbiä. Yksikön ja monikon kolmannen persoonan epäsuora objektipronomini kirjoitetaan yhteen niitä seuraavan painottoman pronominin kanssa.
|
Mario dà il libro a me. Mario me lo dà.
Carmela racconta la storia a te. Carmela te la racconta.
Cinzia legge la lettera a Carlo. Cinzia gliela legge.
Lauseet suomeksi
|
Epäsuoran objektipronominin lopussa oleva i-kirjain muuttuu yhdistemässä e-kirjaimeksi:
|
| mi |
me |
me lo, me la, me li, me le |
| ti |
te |
te lo, te la, te li, te le |
| gli, le |
glie- |
glielo, gliela, glieli, gliele |
| ci |
ce |
ce lo, ce la, ce li, ce le |
| vi |
ve |
ve lo, ve la, ve li, ve le |
| gli, loro |
glie- |
glielo, gliela, glieli, gliele |
Jos pronominien yhdistelmä edeltää verbin liittomuotoa, partisiippi taipuu objektipronominin (sen, johon toiminta kohdistuu) mukaan:
Me le ha portate, le piante?
Te li ho trovati, i libri!
Sekä lo (yksikön maskuliini) että la (yksikön feminiini) lyhenevät muotoon l’:
Me l’hai portata, la cartina?
Te l’ho trovato, il libro!
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Verbit
