Hyviä kommentteja teiltä nimimerkeiltä Äiskä ja Suurennuslasi ! Te ymmärrätte ja tiedätte missä mennään. Olen kanssanne samaa mieltä. Juuri eilinen jakso osoitti, että tämä Kakola- ohjelma on tarpeellinen ja aivan loistava päätös yleltä ottaa formaatti ohjelmistoon. On ollut hienoa katsoa miten poikien ja mentoreiden välille on syntynyt oikea ja syvällinen suhde, jossa puhutaan oikeista asioista suoraan ja pelkäämättä. Kohdataan ihminen ihmisenä kaikkine puolineen. Pysytään ottamaan vastaan OIKEA elämä eikä paeta korulauseiden taakse ja käännetä päätä muualle ! Niinhän uraputkessa kiitävät hyssyttelijät tekevät ja kohta ollaan ongelmissa.Toisinkin voi toimia ja tämä on se vaihtoehto.
Arvostukseni ohjelmassa olevia poikia ja mentoreita (ja Olavia) kohtaan on valtavaa. He pysyvät ottamaan tosiasiat vastaan sellaisina kuin elämä on ne heille vastaan tuonut ja kohtaavat siinä syntyvät tunnetilat, vieläpä kameroiden edessä. Kohtaaminen vaatii huikeita voimia ja se tekee heistä hyvin vahvoja ihmisiä, joita on mahdotonta olla arvostamatta ! Upeita poikia ja huikeat mentorit ! LOISTAVA OHJELMA ! Voimia kaikille nuorten parissa työskenteleville, te teette äärimmäisen tärkeää työtä !!!

– Kiitos tv2 (ei varmistettu)

Rohkea veto, hyvä veto. Ohjelman tekijöille iso kiitos.

Ja sällit, saakeli soikoon - ensimmäisiä jaksoja katoin ja inhosin jok'ikistä teistä. Vaan nyt tajuan miten paljon vaati lähteä tämmöseen mukaan. Te ootte voittajia, niin isot kun varsinkin pienemmät.

Tämäkin nuoria ikänsä inhonnut elintasotäti pyyhkii ruttusilmäpussejaan ihan urakalla kun näkee miten lujilla te ootte. Ja miten jäätävästi selviätte tästä - selviätte varmasti ihan mistä vaan. Kun vois jotenkin oikeasti auttaa, pitääpä selvitellä miten se onnistuis.

Voimaa elämään pojille!!!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Löysin mielenkiintoisen pätkän Kakolaan liittyen. Yli 20 vuotta Kakolassa lusinnut Matti Kid Hytönen, kertoo ajastaan vankilassa.

http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-1007240

– Anonyymi (ei varmistettu)

Toivotaan että Sauli on ihan oikeasti sitoutunut muutokseen. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin ihmisen aikomusten aavistaminen. Onneksi mentoreilla on paljolti kokemusta kaiken maailman selittäjistä ja ovat olleet itsekin selittäjiä. Ei lopu koiralta kusi eikä venkuralta selitys.

Taisi olla mentorien pehmeän jämäkällä otteella ratkaisevan tärkeä merkitys koko sarjan syntyyn. Yleensä toimittajilla ei ole tapana tehdä tuon kaltaisia ohjelmia. Jos toimittajaan ottaa yhteyttä ja tarjoaa jutunaihetta, toimittaja pyytää lähettämään aineistoa ja lupaa soittaa, mutta mitään soittoa ei tule.

Ei voi kuin ihailla mentoreita. Kerrankin järkeviä ja asiallisia ihmisiä jotka ovat vielä saaneet jotain aikaiseksikin.

– Matti.W (ei varmistettu)

Todella hieno ohjelma. Itkemättä ei ole voinut katsoa.Varsinkin,kun mentorit lähtivät,oli Saulin ja Flukin tuska hurjaa katsottavaa,ja kertoo siitä,että pojat todellakin tarvitsevat välittävää aikuista lähelleen.Vielä hurjempaa oli,kun vierailupäivänä ei Saulia tullut kukaan katsomaan!!Voiko todellakin olla niin,ettei 15v. lapsen elämässä ole yhtään välittävää aikuista???Ei ihme,jos on paha olla.Toivottavsti mentorit pysyvät poikien elämässä jatkossakin.Itselläni on 17v. poika kasvukipuineen,mutta täytyy sanoa,että helpolla ollaan päästy,en sitten tiedä,onko ne kuuluisat rajat ja rakkaus auttanut asiaa...Toivon sydämestäni,että pojat ovat päätöksissään pysyneet ja löytäneet oikean suunnan elämälleen.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kakola-ohjelma herätti monenlaisia tunteita; sitä myös vastustettiin. Enimmäkseen ohjelma on kuitenkin saanut positiivista palautetta.
Nuorista mukaan ”pääsi” vain kourallinen, mutta ohjelman kautta kosketuspintaa toisenlaiseen elämään ovat varmasti saaneet sadat nuoret, ja vanhemmatkin.
Ohjelma käsitteli totuudenmukaisesti ja syitä etsien, sitä tietä mikä pahimmassa tapauksessa johtaa vankilaelämään ja elämän hallinnan menettämiseen.

Kiitos kuuluu ohjelmassa olleille nuorille, jotka jakoivat elämänsä asioita; moni samanikäinen pystyi varmasti samaistumaan heihin. Mentorit olivat myös tärkeässä roolissa oman elämän kokemuksensa kautta.
Niin kuin ohjelmassa korostettiin ja mikä nykyään monessa vankilassakin onkin jo toteutettu, huomiota on alettu kiinnittämään vankilasta pääsemisen jälkeisen elämän suunnitteluun ja mahdolliseen tukihenkilöön, joka on mukana heti arjessa alusta lähtien. Ymmärtääkseni myös Kris-järjestö on mukana tässä toiminnassa.

Kiitos lähtee vielä Markku ”Kure” Tuppuraiselle. Meidän uskovaistenkin on hyvä jalkautua tavallisten ihmisten arkeen, ja olla näin myös jakamassa sitä rakkautta ja välittämistä, josta olemme itse päässeet osallisiksi. Tosiasiassa tuolla vankilankin seinien sisällä on paljon niitä ihmisiä, jotka kaikkein kipeimmin haluaisivat vain kuulla olevansa hyväksyttyjä, rakastettuja ja arvokkaita ihmisiä.

Kiitos!

– Seija S. (ei varmistettu)

Tämä on paras TOSI-TV ohjelma, mitä ikinä olen katsonut. Olen seurannut jokaisen jakson alusta alkaen ja vissiin joka jaksossa, syystä tai toisesta, tippa linssissä. Ohjelma ei jätä kylmäksi ja tulee väksinkin jännittäneeksi, miten näiden poikien käy jatkossa, kun toivoisi jokaisen heistä selviävän.

Jokainen poika on oma persoonallisuutensa ja jokaisen toivon hartaasti selviytyvän. Mutta ohjelmasta on noussut esiin vahvan persoonansa kautta kaksi poikaa selvästi, nimittäin Fluck ja Sauli, joihin huomioni on erityisesti kiintynyt. He ilmaisevat ajatuksensa ja tunteensa hyvin selvästi, ei jää epäselvyyksiä ja siksi he ovat hyvin rakastettavia persoonia. Jesse on kolmas, mutta eri tavalla tunteita ja ajatuksia herättävä poika, eikä hän ole niin näkyvästi esillä kuin Fluck ja Sauli.

Tämä ohjelma kertoo ja todistaa selkeästi, miten järisyttävää on pojalle, jolla ei ole kunnollista isän mallia. Se myös kertoo, ettei yksinhuoltaja äiti kykene pitämään murrosikäistä poikaa aisoissa, kuten ei "paikkaamaan" puuttuvaa isää. Isän merkitys korostuu selvästi tässä ohjelmassa.

Saulin tapauksessa minut on saanut itkemään myös äidin kylmyys, joka ei vaivautunut poikaansa edes katsomaan. Poika on sentään vasta viisitoistavuotias ja äitikin hylkii isätöntä poikaa. Ei ole ihme Saulin agressiot. Miten paljon ollenkaan tuota poikaa onkaan hyljeksitty elämänsä varrella, vain Jumala tietää. Onneksi Sauli kiintyi mentoriinsa, vaikka hänelle noiden herkkien tunteiden ilmaus onkin vielä vaikeaa. Mutta, hyvältä näyttää nyt joka tapauksessa.
Toivoisin oikeastaan Saulin mentorin ottavan pojan huostaansa ja perheensä jäseneksi, jos suinkin mahdollista. Minusta se olisi ihanneratkaisu Saulin kohdalla.

Fluck on Kuren heiniä ja uskon Fluckin selviävän ilman muuta Kuren avulla. Kenties olisi hyvä asia myös Fluckin kohdalla, jos Kure ottaisi hänet perheensä jäseneksi, niin homma ikään kuin hoituisi helpommin molemmin puolin.

Tämä ohjelma muuten kertoo ja todistaa todeksi senkin tosiasian, että nykyajan psykologiset hömpötykset on suoranaista puoskarointia, mutta elämänkokemus ja halu auttaa sydämestä on valttia, joka tuo positiivisia tuloksia.

Olavi Sydänmaalakka on tämän ohjelman avainhenkilö ja hänellä on kyky ja taito kuin se sydänkin auttaa näitä nuoria kuin monia muitakin vastaavia tapauksia. Lisäksi Olavilla on rittävät resurssit tiiminsä kanssa auttamistyöhön ja siitä täydet pisteet hänelle.
Ohjelma on huippu ja hyvin suunniteltu kuin toteutettukin. Osaltani kiitän johtoryhmää ja vartijoita myöten, jotka oli hyvin tähän projektiin valittu. Jessehän kertoi "vapauteen" päästyään kaipaavansa myös vartijoita ja se on kauniisti sanottu se.
Odotan viimeistä jaksoa mielenkiinnolla ja varaan käsipyyherullan viereeni, sillä sitä tarvitaan kuitenkin. Ainakin meikäläinen tarttee, vaikka on jo yli 60 vee äijä.

– Ramiro (ei varmistettu)

Matti W: Kiitos palautteestasi minulle kuin itse ohjelmalle ja asioille, mitä tähän ohjelmaan tulee ja liittyykin.

On muuten oikeesti aikas hurjaa ajatella, että yhteiskuntamme kasvatusfilosofia psykologisine ja psykiatrisine ajatuksineen ei käytännössä toimi, vaikka korkean älykkyysosamäärän omaavat ihmiset on kaiken perusteellisesti tutkineet ja filosofiansa laatineet, mitkä myös alansa oppilaitoksissa opetetaan "ammattikasvattajille" ja laitkin sen mukaan myös säädetty. Silti yhteiskunta syytää "ammattikasvattajien" "kasvatuksesta" laitoskamaa, sossun kanta-asiakkaita... ja uusia kriminaaleja, jne...
Ei ole kauaakaan aikaa, kun julkaistiin tutkimustulos, että puolet suomen nuorisosta ja lapsista tarvitsisi kiireesti psykiatrista hoitoa. Miten sellainen voi olla mahdollista!? Olisiko syy kenties yhteiskunnan oikeus- ja moraalikäsitteiden rappioituminen, kun kaikki se, mitä ennen vanhaan oli ollakseen hyvää, oikein ja rehellistä, on heitetty romukoppaan uusien hienojen liberaalioppien astuessa tilalle.!?

Tämä Kakola-ohjelma kertoo ja todistaa todeksi sen, että nykyajan liberaalinen kasvatus-systeemi on täyttä potaskaa. Syystä, koska ne "ammattiauttajat" ovat nykyajan kirjanoppineita, joilta puuttuu SYDÄN työstään. Ne ei välitä noista lapsista ja nuorista, etenkin, jos nuori alkaa oirehtiin, eikä elämä kuljekkaan niiden oppaiden mukaan ja harvemmin kulkee.

Oli oikeesti hienoa ja samalla järisyttävää nähdä ohjelmassa omin silmin, kuinka nämä vanhat, entiset linnan venkulat tekivät jokaiseen poikaan niin suuren vaikutuksen neljässä päivässä, että pojat kiintyivät heihin, positiivisessa mielessä ja pojat alkoivat muuttaa elämänsä suuntaa, kun joku oikeesti välitti heistä ja kertoi heille, mihin heidän tiensä tulee johtamaan, jolleivat muuta suuntaansa. Tosi järkkyä oli katsoa Flukin ja Saulin reaktiot mentorien lähdettyä yks kaks pois, eikä heillä siinä vaiheessa ollut vielä tietoa, että yhteys ei päättynytkään siihen, vaan luulivat taas kerran joutuneensa hylätyksi.
Ajatella, entiset "Kakolan ruunat" menivät neljässä päivässä poikien sydämmiin, minne ei nuo nykyajan "ammattikasvattajat" ole päässeet milloinkaan, vaikka vuosia ovat näiden poikien kanssa työskennelleet.

Mitäpä opimme tästä. Ainakin sen, ettei ihmissuhdetaitoja, sydämen viisautta, elämän viisautta, niitä ei opita yliopistoissa, korkeakouluissa ja näiden koulujen oppikirjoista, vaikka kuinka olisi viisaita dogmeja ja oppeja kehiteltykin oppimateriaalisiksi. Lasta ja nuorta ei liioin kiinnosta kuunnella "ammattikasvattajien" käyttämää korkealentoista virkakieltä, johon paikka paikoin tarvittaisiin toista suomen sanakirjaa suomentamaan, mitäpä hoitsu oikeastaan sanoikaan. Ihan arkinen suomenkieli, kun riittää ilmaisemaan, mitä ilmaista pitääkin. Virkakieli, kun etäännyttää aikuisenkin virkailijasta, saati keskenkasvuisen nuoren.

On muuten kiva nähdä, mitäpä Paulille kuuluu ja toivon mukaan se toinenkin kaljupää olisi mukana.

– Ramiro (ei varmistettu)

Tavallisen turvallisen läsnäolevan aikuisen vilpitön kiinnostus mahdollistaa voimaantumista, sekä näkyväksi tulemisen mahdollisuuden, jonka jokainen ansaitsee.

Tukihenkilötoimintaa kannattaa tosissaan miettiä. Turvallisen aikuisen vaikutus ei jätä kosketetamatta.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Parasta tosi-teeveetä, mitä muistan katsoneeni. Tässä seuraa ja elää kypällä poikien elämää iloineen ja suruineen kuin adrenaliineineen. Jotenkin toi vankilan psykologi on ohjelman pelle palikkatesteineen. Naurettavaa touhua noi psykologin jutut. Eihän tollasella ketään auteta.
Tsemppiä kaikille pojille ja erikoisesti Flukille, Saulille ja Jesselle.

– Anonyymi (ei varmistettu)

"Olen kanssasi aika pitkälle eri mieltä. Mielestäni lapset kasvatetaan ensisijaisesti kotona, jossa jokaisella lapsella kuuluisi olla rakastavia läheisiä."

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lapset pitäisi kasvattaa tosiaan kotona ja heillä tulisi olla niitä rakastavia läheisiä. Aivan, kuten tämän Kakolan sarjan Saulillakin. Hänellä on vanhemmat, mutta eipä jää epäselväksi, että rakkaus poikaan ei vain riitäkkään...
Valitettavasti on tosiasia, ettei kaikilla lapsilla ja nuorilla ole niitä rakastavia vanhempia. On myös lapsia ja nuoria, joilla ei ole ketään muuta kuin se kaveriporukka, jos sitäkään.

Tänä päivänä yhteiskunnan laitoksiin, joita virallisesti nimitetään lastenkodeiksi, nuorisokodeiksi, perhekodeiksi ja miksi milloinkin, pitää olla korkeasti koulutetut lastenhoitajat, nuoriso-ohjaajat, jne, ennen kuin sinne ylipäätään hyväksytään ketään töihin. Pääsyvaatimuksena on tarvittavat koulutodistukset hyväksyttävästi käytynä ja sen jälkeen kaikki onkin hyvin lakien ja asetusten mukaan. Kukaan ei vaadi näiltä edes testiä, tulevatko he ylipäätään toimeen lasten ja nuorten kanssa, muusta ihmissuhdetaidosta puhumattakaan. Voisin kertoa aikas pitkän jonon juttuja, millaista paskaplutuunaa lasten-, nuorten ja kehitysvammaistenkin "kodeissa" on ja mitä tapahtuukaan seinien sisällä, missä ei ylimääräisiä silmiä ole näkemässä. "Paskatyöt" haudataan tiukan paikan tullen "vaitiolovelvollisuuteen".

Tiedän pojan, joka joutui lastenkotiin 4,5 vuotiaana ja vielä poika sai johtajattarelta nahkaremmiä paljaalle 14 vuotiaana, kun oli TAAS kerran yöllä kussut punkkansa. Ammattikasvattaja oli asialla.
Tiedän äidin, joka oli ollut sosiaalityöntekijänä vuosia ja lähti opiskelemaan yliopistoon, valmistuen erityisnuorisotyöntekijäksi, joka auttaa ongelmanuoria. Ennen valmistumistaan, hänen ainoa lapsensa, 19 vuotias poikansa, kuoli äkisti kadulle. Syy, sisäkalut sökö, poika joi itsensä hengiltä ja poliisi huokaisi helpotuksesta, kun heillä oli yksi "ongelma" vähemmän.

On olemassa lasten- ja nuorikoteja, jotka on hyviä paikkoja, mutta valitettavasti enemmistö laitoksista "ammattikasvattajineen" ei lukeudu parhaalla tahdollakaan hyvään luokkaa. Kaikki, kun riippuu itse kunkin "kodin" johtajasta.
Mikäli johtajana on henkilö, jolle hänen hoidokkinsa on kaikki kaikessa ja sydämen asia, niin koko muukin henkilökunta koostuu saman periaatteen työntekijöistä ja tulokset ovat hyvät.
Mikäli johtajana on leipääntynyt henkilö, niin samaa maata on muukin plutoona henkilökunnasta ja tulokset luonnollisesti sen mukaiset. Ja, siitä ei ole kiinni, etteikö se henkilökunta ole korkeasti koulutettua.
Näin se vaan menee...

Minä olen henkilökohtaisesti itse nuorena paljon ollut lasten- ja nuorisokodeissa, jos muissakin laitoksissa. Tiedän kokemuksesta, mistä puhun.
Minusta psykiatria on helvetin suurta huijausta, kusetusta, jonka varjolla tehdään paljon pahaa "auttamisen" nimikkeellä. Se on ihmisten puoskarointia suurimmalta osin.
Psykiatrisilla tutkimuksilla ja psykologisilla testeillä voidaan kyllä paljon päätellä ihmisestä, kaikenlaista ja tehdä jopa oikeita diagnoosejakin. Totta... Mutta...
"Sou watt", mitä sillä on merkitystä, vaikka kuinka tehtäisiinkin ihan oikeitakin päätelmiä ja diagnooseja, kun ei kerran ole olemassa hoitokeinoa, -muotoa, jolla ko potilas hoidettaisiin edes osapuilleen terveeksi, saatika terveeksi!? Erilaisten mielialalääkkeiden, ym vastaavien pillereiden syöttäminen EI OLE ONGELMAN RATKAISU, vaan siirtäminen ja hautaaminen, jossa potilaan kielikään ei oikein paikoitellen suussa taivu. Ongelma / ongelmat on ja pysyy, vaikka lapioisi kuinka helvetisti niitä pillereitä haavista sisään. Se ei ole mitään hoitamista, eikä auttamista, saatika parantamista, vaan täyttä puoskarointia. Tehdään potilaasta narkomaani, joka joutuu syömään lopun ikäänsä kaiken maailman hullun pillereitä.

Tämänkin Kakola-ohjelman pojista ei yksikään ole mielenvikainen, ei -sairas ja silti heitä on juoksutettu ties kuinka monet kerrat milloin missäkin helvetin testeissä ja siksi ymmärrän täysin Saulin reaktiot tuolla ohjelmassa.

Suomen laitoksissa "kasvatusmetodit" perustuu tänä päivänä kaiken maailman humpuukioppeihin, joita korkeasti koulutetut mielenterveyden- ja psykiatrian specialistit ovat suuressa viisaudessaan keksineet ja kehitelleet ja joihin tänä päivänä kaikki kasvatusfilosofia laitoksissa perustuu. Samaa potaskaa lässytetään koko kansalle, joiden oppien mukaan muka pitäisi pennut kasvattaa.
Tulokset puhuvat puolestaan.
Ei ole kauaakaan aikaa, kun yleisesti kirjoitettiin ja vaideltiin lapsille ja nuorille lisää psykiatrisia hoitopaikkoja, kun puolet suomen kakaroista ja nuorisosta kuulemma tarvitsee psykiatrista hoitoa. Elikä, jossain mättää ja very pahasti. Ei taida vissiin oikein nykykasvatuksen opit oikein pelata ja toimia käytännössä.!?

On huikeaa, järisyttävää todeta, mihin ei korkeasti koulutettujen "ammattikasvattajien" ja psykologien kuin psykiatrien kavalkadi kyennyt useassa vuodessa näiden poikien kohdalla, niin mentorit menivät poikien sydämiin neljässä päivässä ja viidessä yössä. Mentorit, jotka menneisyytensä vuoksi tuskin hyväksyttäisiin yhteenkään nuorisokotiin työntekijäksi.
Nämä mentorit näyttivät todeksi sen, ettei korkeakoulujen oppikirjoista opita lähimmäisen rakkautta, auttamista, välittämistä, ei ihmissuhdetaitoja, ym vastaavaa, jollei sellaisia ole ihmisellä itsessään, sydämessä. Nämä mentorit olivat oppinsa saaneet kovan elänkoulun kautta ja siihen päälle opiskelleet pakolliset tutkinnot, kun nykyään ne on pakkopullana opiskeltava.

– Ramiro (ei varmistettu)

"Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lapset pitäisi kasvattaa tosiaan kotona ja heillä tulisi olla niitä rakastavia läheisiä. Aivan, kuten tämän Kakolan sarjan Saulillakin. Hänellä on vanhemmat, mutta eipä jää epäselväksi, että rakkaus poikaan ei vain riitäkkään..."

mitä te jotkut tänne näitten poikien vanhempia tuutte tolla lailla arvostelemaan, hyi.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Miten valitettavaa olisikaan jos sarjan käyttö koulujen opetusmateriaalina kaatuisi opettajien poliittisen oikeaoppisuuden hengenhaisteluun.

Koulujen ilmapiiri on, tai ainakin oli minun aikanani, kuin Kelan Sanomat: virallista ja kapeakatseista liturgiaa jonka rivien välissä lukee: "Tämä on koko maailma, ulkopuolella ei ole mitään". Kuin uskonlahkossa ikään. Kakola-sarja särkee tämän illuusion.

– Matti.W (ei varmistettu)

Sarjan viimeisestä osasta on juttu Iltalehdessä:

http://www.iltalehti.fi/viihde/2010122312910136_vi.shtml

Sarjasta kesken lähtenyt Niko on mennyt pahoille poluille mutta Jesse on tehnyt parannuksen.

Niinhän se on, muutos alkaa kun nuori itse tajuaa että hänen elämäntyylissään on jotain vikaa, näin ei voi jatkua ja että hän ei yksin ilman tukea tee parannusta. Sitten, vasta sitten on tuen ja kannustuksen vuoro.

PS:
Mitä Jesselle kuuluu nyt? Lue 18-vuotiaan Jessen erikoishaastattelu maanantain Iltalehdestä.

– Matti.W (ei varmistettu)

"Nikon kohdalla tämä projekti kenties tuli liian myöhään, liian vanhana, kun hän on kerta jo 17 vee. Ikävä juttu ja harmi, harmi..."

16v on. ja pelikö on sit menetetty ku joku on 17, voi luoja :D:DD

– Anonyymi (ei varmistettu)

Mietityttää vaan miten esim Pauli mahtaa intissä pärjätä.

Hän lähti kunnon showmeiningillä pois kun ei kestänyt pää, kun piti paikalla olla ja ei saanut tehdä mitä halusi. Haluaisin todella kuulla miten poika mahtaa intissä pärjätä, siellä kyllä erotti nollataulut ja juopot niistä joista vielä elämässä tulee jotain.

aamuja!

– PionK RUK (ei varmistettu)

"Ohjelma alusti monta hyvää yhteiskunnallista keskustelua:"

Joo, periaatteessa kyllä alusti, mutta näistä samoista asioista on keskusteltu lehtien yleisönpalstoilla kilometrikaupalla, kuten nykyään eri nettiyhteisöjen keskustelufoorumeillakin vuosikaupalla, eikä nuo keskustelut ole johtaneet ainakaan parempaan suuntaan. Kyllähän sitä siis "keskustella" saa vaikka kuinka ja se tie on ns. loputon suo.

Pitäisi tehdä jotakin konkreettista, radikaalia, jonka tarpeellisuutta tämäkin Kakola-ohjelma osaltaan todisti. Joku nykyaikaisen kasvatusfilosofian opiskellut älykääpiö tässä viime jaksossa koitti pelastaa "ammattikasvattajien" mainetta boheemikuteet niskassa ja näytti itse olevan enemmän avun tarpeessa, mitä hoidokkinsa.

Tämän päivän yhteiskuntamme on sanalla sanoen sairas, monellakin tapaa ja vähän joka asiassa. Yhteiskuntaamme voisi verrata hyvinkin mielisairaaseen ihmiseen. Kumpikaan ei huomaa olevansa pöntöstään sekaisin. Sellaista on vaikea auttaa, saatika tervehdyttää.
On hyvin kuvaavaa kuinka yhteiskuntamme onkaan sairas, kun sen keulakuvana on lesbomuumio, jolla ei ole mitään muuta niin tärkeää tehtävää kuin pervojen etujen ajaminen ja esille tuominen joka paikassa. Krouveinta ja ikään kuin kruununa, hän järjesti viime itsenäisyyspäivän juhliinsa enemmän "ruskean reiän ritareita", mitä Mannerheimin ristin ritareita. Ja media antoi pervoille palstatilaa ja YLE näkyvyyttä.

Osaltaan itsenäisyyspäivän pervojuhlat linnassa kertoi valtakunnan oikeus- ja moraalietiikasta ja sen tasosta. Sitä samaa tasoa, etiikkaa on myös maamme kasvatusfilosofia, lastensuojelutyö, nuorisotyö, ym vastaava. Ja, kohti entistä hullumpia aikoja kuljemme, "asiantuntemuksella".

Turhaan ei Raamattuun ole kirjoitettu, "millainen kansa, sellainen hallitsija" ja tottahan tuo on, sillä kansahan presidentin ja eduskunnan valitsee. Sitä saa, mitä tilaa. Ihmiset haluavat uskoa ennemmin valheeseen kuin totuuteen.

– Ramiro (ei varmistettu)

"Ihminen ihmiselle!" Se oli varmasti tämän ohjelman sanoma. Pojat antoivat itsestään aivan älyttömästi, avautuivat, luottivat ja näyttivät tunteensa. Koskahan aiemmin olivat näin toimineet? Ja syynä se, että se oli ympäristön puolesta mahdollista. heidän ympärillään oli ihmisiä, jotka halusivat ja ehtivät kuunnella ja olivat oikeasti kiinnostuneita pojista. Moni poika toi esiin, kuinka on oppinut siihen, että ihmiset ympäriltä vaihtuu tai katoaa johonkin tai eivät muuten vain välitä. En usko, että poikien elämäntapa on heidän syytään, vaan enemminkin summa summarum ja opittu elämäntapa.
Poikien perheitä en tarkoita tällä, lähes kaikkihan toivat ilmi, kuinka paljon välittivät omasta perheestään. Näiden tunteiden ilmaiseminen ei vaan aina ole helppoa, mutta ei se meille suomalaisille taida olla kenellekään. Oma perhe on myös jossain määrin liian lähellä ja jo niin mukana ongelmissa, ettei heidänkään välittämisensä aina riitä. Nuoret -kaikki ihmiset, tarvitsevat ympärilleen vahvan ja välittävän tukiverkoston, jonka avulla on mahdollista selvitä ongelmista. Eikä niin, kuin yksi pojista sanoi, että juo, koska sen avulla voi unohtaa kaikki ikävät asiat. Niinhän se on. Valitettavasti.
Kun tämä ohjelma alkoi, käytiin kiivasta keskustelua ohjelman eettisyydestä. Mielestäni pojat osoittivat mieletöntä rohkeutta osallistumalla ohjelmaan ja antamalla kasvot näille asioille. Tämä oli eräs tapa pysäyttää ja herättää nuoria (kuin myös koko kansaa), tämä versio sattui olemaan tv-ohjelma, jonka myötä ovet avautuivat kaikelle kansalle. Samalla tavalla voitaisiin nuoria kuitenkin auttaa myös pienemmässä piirissä. Viimeinen jakso antoi uskoa siihen, että tuloksia on saavutettu. Pojilla oli tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia, uskoa itseensä!! Toivon täydestä sydämestäni, että pojat jaksavat ja luottavat omiin itseihinsä ja apuverkostoihinsa. Jaksojen aikana käymät keskustelut osoittivat, että pojat eivät todellakaan olleet mitään tyhmiä!
Tässä ohjelmassa esiintyneet pojat antoivat paljon meille. Yhteiskunnan olisi annettava myös jotain heille ja heidän kaltaisilleen. Välitetään toisistamme ja opetellaan ilmaisemaan se! Näinkin pieniltä tuntuvilla asioilla on uskomattoman suuri vaikutus! Sydänmaanlakka sanoi jossain jaksossa, että pojat kaipaavat tavallista ihmistä lähelleen, ammattiauttajat ym. eivät enää merkitse mitään, koska heihin pojat ovat tottuneet (ja pettyneet?) vuosien aikana. Avun ei tarvitse olla aina mitään suurta ja ihmeellistä. Oleminenkin riittää.

– Pojille iso kiitos ja tsemppiä arjen haasteissa! (ei varmistettu)

Matti W:lle
Ei "asiantuntijoita" kiinnosta mikään konkreettinen muutos, jollei se tapahdu heidän itsensä kehittämillä ja/tai hyväksymillä keinoilla, opeilla, jne. Eihän "asiantuntijat" voi erehtyä, koska ovat korkeasti koulutettuja ja he tietävät aina ja joka tapauksessa kaiken paremmin kuin kukaan muu, saatika rahvas.
Nykyajan kasvatusmetodit ja -periaatteet ovat hyvin liberaalit "vanhaan aikaan" verrattuna, kuten yhteiskunnan moraali- ja oikeuskäsitteetkin. Mikä näkyy perheiden hajoamisina, avoliittoina, ei haluta sitoutua oikein mihinkään ja vanhemmille on tärkeämpää oman uran luominen kuin kaiken maailman kissanristiäisiin osallistuminen, ym vastaava.
Tänä päivänä on maassamme helvetisti "elävän orpoja", eli lapsia ja nuoria, joilla on kyllä vanhemmat, koti ja materiaalisesti kaikki ok kondiksessa, mutta silti nämä lapset ja nuoret ovat henkisesti jokseenkin orpoja ja voisi sanoa, että he ovat suoranaisesti heitteillä. Näitä heitteille jääneitä lapsia ja nuoria löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, niin rikkaista, keskituloisista kuin köyhistäkin.
Miksi näin on, käy ja tapahtuu, on hyvä kysymys, johon ei ole yksioikoista vastausta. Jokaisella lapsella, nuorella kuin perheellä on oma yksilöllinen tarinansa, omat syynsä ja vaikuttimensa, miksi näin käy ja tapahtuu.
Yleisluontoisena vastauksena voidaan kuitenkin päätellä yhteiskunnan oikeus- ja moraalikäsitteiden luhistuminen, romuttuminen. Se, mitä ennen pidettiin hyvänä, oikeana ja rehellisenä, on tänä päivänä "vapauden" nimissä heitetty romukoppaan, jolle nauretaan tänään räkänen ja paskanen nauru. Kaikki entinen on nykyajattelussa niin väärin, niin väärin ja pahaa. Niinpä sitä meikä poika ihmettelee, miten ihmeessä yhteiskunta ennen vanhaan ollenkaan pysyi pystyssä, kun kaikki se, mitä on ollut vuosituhannet voimassa, on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut pahaksi, joka ei kelpaa enään nyky-yhteiskunnan perustaksi.

Normaali perhekkään ei ole oikein kurssissa nykyään, vaan avoliitot, homo- ja lesboliitot on suorastaan ihanne liittoja. Se ongelmahan tietty on, ettei peräsuolen onkaloista oikein tuo väestö lisäänny, joskin siihenkin on tietty ratkaisu kehitetty. Äijät tumpulle ja siemenet putkiloon ja sieltä ilman normaalia yhdyntää vaginaan tai koeputkeen, jotta saadaan "ikiomia" beibejä pervoille. Pervot, kun ovat niin hyviä kasvattajia ja antavat lapsosille sen "oikean" kodin, turvan ja kasvatuksen, mikä on ihanne nykyään. Yhteiskuntamme siirtyy vauhdilla keinosiemennykseen ja heteroseksuelli on katoava luonnonvara ja sellaista katsotaan vähän niin kuin kieroon.

Yhteiskuntamme ongelma tänä päivänä on oikean ja väärän, totuuden ja valheen kuin hyvän ja pahan rajan hämärtyminen, katoaminen. Näiden raja on kuin veteen piirretty viiva tänä päivänä. Niitä ei erota oikein enään ja siksi laittomuus ja paha lisääntyy vääjäämättä kaikessa. Se näkyy lainsäädännössä ja sen myötä ulottuu kaikkeen yhteiskunnassa. Elikä, kuljemme kohti pimenevää yötä laittomuuden saadessa yhä lisää valtaa. Kaikki tämä tapahtuu "suvaitsevaisuuden", "ymmärtämisen" ja "yksilön vapauden" nimissä.

Lapset ovat siitä mielenkiintoisia otuksia, etteivät he tiedosta ja ymmärrä maailman pahuudesta mitään, vaan ovat lapsellisen autuaan onnellisia tietämättömyydessään kaikesta siitä pahasta, mikä heidän ympärillään on ja tapahtuu. He eivät, mokomat, osaa edes valehdella uskottavasti jäämättä siitä kiinni. Mutta iän myötä he oppivat kyllä senkin.., vanhemmiltaan, läheisiltään, jos "ammattiauttajiltakin".
Koska tänä päivänä suurin osa vanhemmista elää täpöillä nykyihanteiden ja -trendien mukaan, kuten oikeus- ja moraalietiikankin mukaan, niin lapset menevät.., sanoisinko kriisiin, koska he eivät saa vanhemmiltaan mallia oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, joiden ero on siis kuin veteen piirretty viiva. Joten, ei ole ihme, jos beibeillä alkaa ruukku savuta ja yleisesti on jo nyt tutkittu, että toinen puoli suomen nuorisosta ja lapsista tarvitsisi psykiatrista hoitoa. Ikäänkuin psykiatrinen hoito olisi kaiken auttaja ja pelastaja.
Ja, vitut on, sanon minä. Psykiatria on suurta huijausta etupäässä, mutta helvetin hyvä bisnes kallonkutistajille, terapeuteille ja lääketehtaille. Mutta sitä paskaa tämän päivän yhteiskuntamme arvostaa "asiantuntemuksella". Pillereitä popsimalla ei kenenkään ongelmia ratkota, eikä ihminen tule autetuksi, se on varma asia se. Mutta saadaanhan niillä pönttö turrutettua "ongelmista" ja potilas narkomaaniksi lopuksi ikää.

ADHD määritelmäkin on suurta humpuukia. Sen määritelmän mukaan liki kaikki suomen kakarat pitäisi laittaa popsimaan Ritalinia ym vastaavia amfretamiinipohjaisia pillereitä lopuksi ikää. Mutta onhan se "rauhaa rakastaville" vanhemmille hyvä keino saada vilkkaat pentunsa hiljaisiksi, niin saavat rauhassa harrastaa harrastuksiaan, kun pentu istuu tönkkönä tuolissa, eikä oikein eväskään värähdä.
Ennen vanhaan oikein kerkeeville pikku ilkiöille annettiin vähän pyllyn päälle vittaa, niin taas beibe vähäksi aikaa rauhoittui. Vilkkaita ja kerkeeviä nuo penskat tuppaa yleensä oleen ja niin niiden tulee ollakkin. Elämän ilo ja onni näkyy iloisista lapsista, joille aina välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pikku kivaa, jos tuhmaakin. Ne kuuluu lapsuuteen ja elämään, mutta maailma ei siihen kaadu. Välillä pittää ojentaa puhumalla ja ellei se auta, niin vitsa on hyvä keksintö. Jollei mene oppi yläpään kautta perille, niin sitten peräpään kautta kumminkin, mutta menee ja saletisti. Siinä oppii pikku ilkiö erittäin hyvin ja nuorena oikean ja väärän, hyvän ja paha kuin totuuden ja valheen eron sangen luontevasti ja luonnon mukaisin keinoin. No probelems, kun asian oikein oivaltaa.

Tämä Kakola-ohjelma kertoi hyvin selvästi, mikä on ollut näihin poikiin vaikutus, kun heillä ei ole ollut isää, eikä miehisen isän mallia elämässään. Mentorit toivat heille todennäköisesti ensi kerran miehen mallin ja samalla tiesivät kokemuksesta kertoa, mihin nuorten tie voi pahimmassa tapauksessa johtaa. He puhuivat kokemuksesta, tiesivät kokemuksesta, mitä puhuivat ja tekivät näihin nuoriin positiivisen vaikutuksen.
Sanoisin, ei mennyt varmasti mentorien oppi hukkaan Nikossakaan, vaikka hän nyt repsahtikin. Kyllä nuo kertomukset Nikonkin päässä pyörivät ja puhuttelevat, mutta...
Mutta, toinen on toista heikompi ja kuten Sanakin sanoo, "joskin lankeamme, niin nousemme jälleen".

Tämä Kakola-ohjelma oli BEST. Kiitos siitä kaikille tekijöille ja tietty erityiskiitos jokaiselle näille nuorelle. Toivotan teille kaikkea hyvää elämänne taipaleelle.

– Ramiro (ei varmistettu)

Sarjan menestyksen salaisuuksia:
-Sarjasta puuttui rikoslehtimäinen makaabereillä yksityiskohdilla mässäily.

-Sarja kunnioitti osallistujiaan (mentorit ja pojat). Skandaalilehdissä on juttuja joissa on rivien välissä: "Katsokaa kuinka kauhea ihminen! -> Kylläpä sinä lukija olet tosi mainio ihminen tuon rinnalla".

-Kerrankin sarja josta puuttuivat psykologiset kliseet, katsojien annettiin itse tehdä omat johtopäätöksensä. Sehän on tosi-tv:n periaate.

-Pojat olivat osallistujia, ei kohteita tai eläviä lavasteita. Presidentti Halosen kuva toimi lavasteena kun johtaja haastatteli poikia. :D

-Poikien karkea kieli oli kyllä mukana sarjassa mutta sitä ei mitenkään alleviivattu. Miksi tarvisikaan, kyllähän tuon kaikki tietävät.

-Osallistujilla oli itsekritiikki edellä -asenne.

-Sarja ei ollut mikään selitysten näyttämö. Rikollisilla on huippuunsa kehittyneet selittimet, onneksi niitten tuotoksia ei päästetty sarjaan, kiitos mentorien.

-Sarja katsoi rikollisuutta ja päihdeongelmaa katsojan tasolta ja viivan samalta puolelta.

Aluksi tuumin "Taas joku tosi-tv-sarja. Hyi olkoon!". Tutkijoitten kritiikki Hesarissa herätti kiinnostukseni sarjaa kohtaan ja olihan niitä sosiaalin virka-aseman väärinkäytösten paljastuksia, sivulauseissa ja sellikeskusteluissa. Toimii paremmin noin. Kun sarjan katsoi monta kertaa niin esiin nousi kasvukertomus, eräänlainen nykyajan versio Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.

Aika monikerroksinen sarja joka kestää katselua ja herättää keskustelua. Todellinen tupla jätti potti julkiselle keskustelulle, jota ilman ei yhteiskunnan rakenteet muutu.

– Matti.W (ei varmistettu)

Kaksostytöt aivan hukassa. Tytöt vetelee röökiä sisällä ja alkoa jääkaapista ja äiti kattelee vierestä!!! Eikös siellä tapeertanut joku tulevaisuuden lupauskin imemässä vaikutteita kaksosten käytöksestä. Jos omat lapset olis tossa jamassa, niin en kyllä ihan heti lähtis itse mökille ja jättäis lapsia kotiin!!!???
Kyllä sääliksi käy tyttöjä, lapsellisia ollakseen 15v. - eivät kyllä yhtään ikätasoisia.
Toivottavasti eivät aiheuta viattomille mitään omilla toilailuillaan ja toivottavasti joku asia pysäyttäisi niin, että tulis ajattelemisen paikka ja ehkä uusi suunta elämälle.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Nostan hattua pojille jotka menevät ja ovat kokoohjelman ajan kakolassa :) olen varma että se muuttaa nuita poikia. Tsemppiä eteenpäin pojat :)

– Anonyymi

Mitähän näille ihmisille mahtaa nyt kuulua?

– Anonyymi (ei varmistettu)