Hovimäellä eletään kesää 1898. Kartanoon saapuu Italiasta asti nälkäinen vieras, joka esittäytyy Felix Lindhofiksi. Hän on äitinsä Vavan viimeisen toiveen mukaisesti palannut Hovimäkeen tapaamaan isäänsä Wilhelm Lindhofia. Vava vei pojan ulkomaille nälkävuosina, eivätkä he ole käyneet Suomessa sen jälkeen. Illallisella Felix kertoo opiskeluistaan Pariisin taideakatemiassa ja äitinsä elämän loppuvaiheista. Hän saa myös vastauksen itseään askarruttaneeseen kysymykseen ”Miksi pappa antoi mamman viedä minut pois?”. Wilhelm kertoo uskoneensa, että lapsen on paras olla äitinsä kanssa, mutta uskoi myös samalla, että Felix tulisi joskus takaisin Hovimäkeen.

Felix ei saa nukuttua ja hän vaeltelee kartanossa viinaa etsien ja katsellen esi-isiensä muotokuvia. Hän eksyy kyökkiin ja nauttii aamiaista piikojen kanssa. Hän kysyy Almaa mallikseen ja saa tytön hämilleen. Myöhemmin hän ahdistuu keskustelussa, kun kuulee olevansa sääntöperintötilan ainoa perijä ja isänsä mukaan näin myös velvollinen kunnioittamaan ja vaalimaan sukuperintöä. ”Olen taiteilija enkä mikään tilanomistaja!” Felix puolustaa vapauttaan.

Nuorisoseuran kesä- ja raittiusjuhlat lähestyvät ja vaunut tuovat lisää vieraita kartanoon. Insinööri Paul Lindhofin perhe asettautuu kesävieraiksi ja Felix on iloinen saadessaan uutta seuraa.
Juhlissa Työmies-lehden toimittaja Elias Seppä pitää puheen, jossa vaaditaan raittiutta, tasa-arvoa ja äänioikeutta. Felix on ainoa, joka taputtaa; muu yleisö on tyrmistynyt ja hiljaa. Felix poistuu paikalta ja Marie ottaa tilanteen haltuun. Seuraavaksi nähdään opettaja Katri Sepän ohjaama ja kauppias Juho Sepän kirjoittama näytöskappale Ei oppi ojaan kaada, johon on värvätty kartanon väkeä mukaan.
Juhlien jälkeen Lindhofit nousevat kartanon yläkertaan katetulle kahville. Felix on purkanut ylähalliin saamansa tavaralähetyksen ja toivottaa sukulaisensa innoissaan tervetulleiksi näyttelyyn. Tyrmistys on melkoinen, kun esillä on alastomia naisia esittäviä tauluja. Eritoten Paulin vaimo Signe ja Wilhelm närkästyvät tilanteesta. Wilhelm käskee toimittaa kuvat välittömästi pois. Suutuspäissään Felix tyrkkää yhden tauluistaan isälleen ja poistuu. Taulu esittää Vavaa. Tunnelma on häkeltynyt.

Myöhemmin kartanoon kantautuu tieto ylimääräisistä valtiopäivistä, mikä huolestuttaa Wilhelmiä, joka on pannut merkille venäläisissä lehdissä olevan kansallisen uhon. Paul menee lohduttamaan Felixiä ja pyytää tätä mukaansa rautatietyömaalle piirtämään radanrakentajia. Felix ottaa tarjouksen innokkaasti vastaan.
Työmaalla Felix yrittää taivuttaa Paulia ottamaan kartano ja loppujen lopuksi tämä suostuu. He paiskaavat kättä sopimuksen merkiksi. Tilanne kuitenkin keskeytyy, kun tunnelin suuaukolta huudetaan Paulia apuun tunneliin. Hetken kuluttua kuuluu hirvittävä räjähdys. Paul kannetaan kuolleena ulos. Ratatyömiehet laskevat hitaasti lakit päästään.