Joulukuussa 1904 Hovimäellä valmistellaan innolla joulua ja Wilhelmin kotiintuloa maanpaosta. Iloisen jälleennäkemisen sijaan junasta kannetaan kaikkien järkytykseksi ulos ruumisarkku; torvisoittokunnan Porilaisten marssi vaihtuu surumarssiksi. Asemapäällikkö kertoo, että vapaaherra oli saanut sydänkohtauksen laivassa. Felix saattaa isänsä hautaan ja suree sitä, että tärkeä keskustelu jäi käymättä, mutta hän lupaa yrittää Hovimäen vuoksi.
Tammikuussa 1905 Felix osallistuu suvun päämiehenä valtiopäiville. Kaupalla luetaan Pietarin verisunnuntaista ja väitellään, pitääkö tsaaria vastaan nousta asein vai ei. Kartanolla naisia puhuttaa prokuraattorin murha. Pehtori Otto harjoittaa torpan poikia hyviksi ampujiksi. Sepän Väinö on ihan parhaasta päästä, mistä Toivo ei pidä ollenkaan ja kyseleekin veljeltään, voisiko tämä oikeasti ampua ihmisen.

Otto matkustaa kartanon asioilla Helsinkiin, mutta ei pettymyksekseen tapaa Ruthia tämän kotona. Luistinradalla Felix esittelee pehtorinsa aktiivisen vastustuspuolueen jäsenille. Miesten tarkoitus on hankkia lisää aseita ja he pyytävät Ottoa mukaan toimintaansa. Seuraavana päivänä Otto tapaa Ruthin raitiovaunussa. Tunnelma on hämmentyneen lämmin.

Huhtikuussa Felix palaa valtiopäiviltä turhautuneena. Johan kehottaa sukulaistaan asettumaan aloilleen ja lepäämään. Felix ei tietenkään innostu ajatuksesta. Hän arvostelee myös Marien halua järjestää torpparien vaimoille kodinhoitokurssit ja ilmoittaa ryhtyvänsä itse hoitamaan kartanoa, kun pehtori lähtee pois Wirranniemeen. Marie on huolissaan kartanon kohtalosta.

Elokuun lopussa Felix saa viestin, että aselaiva saapuu Kemiin. Muutamaa viikkoa myöhemmin santarmit hajottavat Helsingissä perustuslaillisten kokouksen, johon myös Ruth osallistuu ystävänsä kanssa. Kotiin saavuttuaan hän löytää aselaiva Graftonin räjähdyksessä loukkaantuneen Felixin vierashuoneesta, koska kätyrien pelossa tämä ei ole uskaltanut mennä Hovimäkeen.

Pimeänä syysiltana Alma pyydetään vierashuoneeseen. Valvova diakonissa kertoo Amerikasta tulleen veljen odottavan. Alma yllättyy, kun monta vuotta poissaollut Oskari on palannut häntä katsomaan. Oskari uhoaa valtakunnan menon kohta muuttuvan. Samaan hengenvetoon hän kosii Almaa ja suutelee tätä kiihkeästi. Alma raivostuu ja ilmoittaa haluavansa jäädä laitokselle. Raivo kääntyy itkuksi ”Minkä takia sinun piti tulla?” Oskari vastaa ”En minä pelkästään Alman takia tullut! Minä tulin tekemään vallankumousta!” ja poistuu pimeään iltaan.