Äänessä Maria Ylätupa

"Oikeestihan mä olen tässä projektissa vaan puvustaja ja sinnepäin-lavastaja, kun kuvattiin niin paljon valmiissa lokaatioissa eikä niitä sit silleen tarvii lavastaa jos johonkin normaalin pitkään leffaan vertaa…"

"Paskapuhetta, varsinkin jos ennakkotyön määrästä, vaikeudesta ja lavastuksen tarpeellisuudesta puhutaan", töräyttävät tähän 3Simon tuottajat.

Jani ja Marja istuivat hetkeksi alas ennen Marian vierailua Itsaliven Virkkalan kartanon lepokotiin.

Jani: "Osaat sä sanoa, paljonko 3Simoon meni aikaa?"

Maria: “Jos laskee, että 16 tuntia päivässä ja vaikka 30 päivää, niin paljos siitä nyt sitten tulee. Siinä on se keskiarvo, mutta ei siinä kyllä ole kaikkia päiviä, jos esimerkiksi ennakkoduunia ajattelee. Mutta tää oli tosi kivaa, että en mä kyllä valita. Ja sit tietenkin ne miljoonat, jotka tulee kun tää leviää ympäri maailmaan, et jotain täs pitää sit askarrella siihen asti kun sitä rahaa alkaa valua.”

Jani: "Tää on kyllä pakko kirjoittaa sinne sen jutun loppuun."

Noh, se meni alkuun. Korostettakoon tässä vielä, että edellisessä on kyse siitä kuuluisasta ironiasta. Seuraavaksi, hyvät naiset ja herrat. 3 Simon hahmot ja puvustus:

Eeva
Eeva oli vaikein, se sen kämppä ja varsinkin puvustuksellisesti kelata, että millainen tyyppi se on. Mä tykkään, että jotain stooria näkyy siellä kämpässä ja kledjuissa. Eevalla on se vauva ja se ei kaipaa mitään muuta. Se kokonaisuus on sellaista mitäänsanomattumuutta ja keskittyneisyyttä. Siitä piti näkyä sellainen kotosuus, rentous ja välinpitämättömyys. Ja onhan se entinen alkoholisti eikä sillä oo oikeen mitään muuta elämää. Kaikki on käytettyä ja ei paljon mitään kivaa. Koko tyyli tässä leffassahan on sellainen arkinen, kulunut ja tosi elämänmakuinen - lähiötä, keravaa, nuhjuista - niin että se eletty elämä näkyy siellä.

Eevan tyyli tuli siitä yhdestä ahdistavasta leffasta, jota Jyrki suositteli, ja joka meillä oli tyylillisesti vähän niinkun referenssinä. Se tuli sitä kautta se tietty rentous ja arkisuus siihen, ja sitten tietenkin lähinnä siitä mitä kaupasta löytyy. Loppujen lopuksi se oli sitten mun oma hihaton paita, joka Paulalla on päällä ja se toinen vaihtopaita on kirpparilta.

Simo
Tolla oli tolla Teemulla aika selkee visio siitä tyylistä, sellanen vähän fiftarityyppinen, mutta se oli kyllä tosi hankala, varsinkin se paita. Mulla oli varmaan 15 paitaa jota olin hakenut ja katoin niitä. Se on kuulkaa pienestä ruudusta kiinni se homma että mikä siinä toimii. Onneksi sitten löytyi ihan ok vaihtari. Ja ne vaatteet oli siis uudet, tosi hyvä apuvälinen siinä vanhentamisessa on esimerkiksi toi hiomahiiri, siis varsinkin farkuissa. Että destroying Nudie Jeanshan se oli.

Lasse
No se oli semmonen, että sitä piti vähän miettii. Siitä ei ollut kellään mitään selkeetä kuvaa, mut sekin oli silleen helppoa koska sekin oli sellanen farkkutyyppi, ja sit siitä tuli sellainen koko-farkkutyyppi. Se tuli itse asiassa tosta Charlien Enkelien kakkosleffan pahiksesta se sen tyyli. Siitä jonka kaa Drew Barrymooren hahmo oli seurustellut siinä, Seamus O’Grady sen nimi vissiin on... Toi Rami kyllä kanto sen tosi hyvin, varsinkin silloin kun se paita oli housuissa se oli semmonen tosi kuolattavan cool.

Anders
Vartija oli aivan selkee, että se on niinkun vartija. Ja sitten mä hain ne lasit sille salaisesta agentista ja ne oli sellai heti sovittaessa että niinkun joooo! Mä sanoin sille kuvauksissa jossain vaiheessa et kyllä sä voit ne ottaa pois sisällä, mut Pekka oli että en todellakaan, siis en todellakaan ota! Mä sanoin että: Joo joo, rauha rauha, saat pitää lasis, että pidä päässä vaan. Se Pekka oli siinä roolissa siis tosi pelottavan hyvin.

Katja
Siinä Kati teki meikin sen mukaan, että sillä huivi päässä ja se on kanssa sellainen fiftarityyppi. Siis vähän sellainen fiftarityyppinen tapaus, mutta me haluttiin pitää tää puvustus kuintenkin realistisena, niin että ei vedetä överiks, ollaan silleen maanläheisiä, että ei mitään sarjakuvameinkiä ollenkaan. Vaikka itse leffa onkin sitten muuten vähän muuta kai, niin pidettiin siinä puvustuksessa realismi mukana. Mä halusin Katjalle lappuhaalarit, jotka oli kaupungista melkein loppu, mutta sitten lopulta löytyi just ne yhet jotka riitti.

Katjan kämppä on identtinen Eevan kämpän kanssa. Se oli musta kiva että se oli sit selkeemmin vielä sin saman rapun väkeä, Ja se sen tyyli tuli pienellä korostuksella sen kämpän olemssa olevasta fiiliksestä. Siellä asu oikeestikki koiria... Katja on hieman stylempi ja paremmin toimeen tuleva ku ystävänsä Eeva.

Rimpi
Rimpi oli ihan helvetin vaikee. Jaska rupes hahmottuun jotenki, mut Rimpi oli semmonen, et mitä ihmettä siit oikein tekee. Mä kävin läpi kaiken maailman pukumafioosoja ja kaikkea, mut sitten se alkoi muotoutuu ja siitä tuli coolein sitten niinkun ever. Varsinkin se promokuva mikä siitä on otettu - mä kävin varmaan viikon kattomassa sitä kolme kertaa päivässä että tää on niinkun niin kova jätkä! Ja sit Kati osas tehdä sen tukankin just oikein, semmonen vähän ysäri pöyhkee jakaus. Rimpillä on kalleimmat vaatteet kaikista vaikka ne on niin yksinkertaiset. Ja sen kuvauspaikka, siis sen koti on aivan sairaan hieno, että ei sinne hirveen paljon mitään tarvinnut oikeestaan tuoda. Ville Toivaselle kiitos siitä, niinku muistaki loistavista lokaatiolöydöistä !

Jaska
Mafian kautta se lähti. Että kun niillä on välillä niitä verkkapukutyyppejä kans ja sulta se tuli lopulta se verkkatakki. Se ajatus lähti niiden verkkatakkien sporttisuudesta ja vähän siitä koripallohengestä. Mä olisin halunnut ehkä räikeemmän koripallopaidan sille, mutta sitten se meni tota kautta. Ei oikein enempää kerennyt hakemaan, mutta se Jaskan väri tuli siitä sun tuomasta verkkatakista, siitä nipponista.

Markku Virtanen
Ai niin se TV-lupatarkastaja... Hyi helvetti! Se on niinkun kokonaisuudessaan niin hieno, se on niinkun YÄK! Se sen pliisuus ja semmonen khaki-uuh, ja se tuli niinkun vähän vahingossa kirpparilöydöistä. Mä löysin sen takin ja olin että täs se on! Se on varmaan maailman harmain ja khakein ihminen, se koko sen olemus, ja limaisuus ja hyi hitto ja sit se sen ääni. Vitsi se vetää törkeen hyvin se Hessu!

Veikko
Niin tää meidän gynekologi. Mä olisin ehkä halunnut sille jonkun toisen paidan mutta ei ollut rahkeita etsiä enempää, mutta sitten se sen kukkakravatti korvas sen paidan niin, että siitä tuli se mikä se nyt on. Semmonen siisti gynekologi-tyyppi, tietty sellainen naisläheisyys piti siitä jotenkin näkyä. Se olis sellainen vähän jännä hahmo, että mitä siitä tekee. Itse asiassa mähän olen nämä kaikki hahmot bongannut kadulta, päivän kaksi istuin kadulla ja kuvasin salaa ihmisiä referenssiks, mä mitä kouluja oo käyny , mä tiiä miten niitä oikeesti tehää :D

Sakari
Sakari oli semmonen, että mä oli nähnyt yhden miehen kadulla ja se oli tosi vihree, sellainen aika maastotyylinen, vihreet shortsit ja paita - ja mä olin, että tossahan on se Sakari! Ja sit mä näin sen itse tyypin, siis näyttelijän, niin sillä oli ihan samanlaiset omat vaatteet päällä mitä mä olin kattonut siellä kadulla jollain ihan muulla. No sitten mä olin, että eihän se nyt voi olla omana itsenään olla, että nyt jotain muuta. Ja siitä sitten siirryin vaan vähän eteenpäin. Multa oli Anna Villpusen varastolta se tiikeri-paita ja ajattelin, että ainakin kokeilen sitä sen päälle. Heti kun se kokeili, niin siinähän se oli. Ja kun sillä sitten oli se taskumatti, niin sillä piti olla joku johonkin se sen laittaa, niin ne reisitaskuhousut tuli sopivasti sitä kautta siihen kuvioon.

Eevan äiti
Se on just sellainen kerava-lähiö-blondi-mutsi, sellasta pientä kukkaa mekossa, Sitä mä mä mietin vähän ton Englannin stylen kautta, mitä on erilaisissa tv-sarjoissa nähnyt. Just vähän sellai heittotukkaa ja pikkukukkaa ja pikkusievää, mut kuitenkin kämästä ja vähän tunkkasta. Siitä tuli just semmonen niinkun pitikin.

Pesonen
Joo Pesonen, sen mä löysin kans kadulta, enkä olis ehkä itse ottanut, mutta sitten Teemu oli, että tää se on, Mä totesin, että Teemu on oikeessa ja sen punaset housut tuli Jani Pösöltä kun se kerto stoorin, että kellä on pursiseuroissa punaset housut.

Mimmi Pampula
Pesosen lapsi, sen mä löysin kans kartsalta. Sellanen teinityttö, huolettoman rento muka, mutta oikeesti kaikki yksityiskohdat mietitty ja mätsätty. Sellainen rikas kakara muka aikuisella vivahteella.

Vieno
Mä halusin sen kodista sellaisen tosi pölysen, tunkkaisen ja historiallisen paikan, sillai et rupee aivastuttaa ku kattoo. Sinne roudattiin aika tavalla sitä mummokrääsää, kauheesti kaikkee paksuu vilttii ja ristipistotyynyä ja valokuvia kerroksittain. Vieläkin olisi voinut olla ehkä pari mattoo lisää päällekäin ja pari kerrosta verhoja, mutta meni se näinkin.

Vienolle olisin halunnut jotain ehkä vieläkin söpömpää tai siis itse asiassa, sillä olisi voinut olla jotain 50-luvun vaatetta, ei nyt tylliklenninkiä, mutta jotenkin vieläkin enemmän 50-luvun mummovaate. Mutta Teemu halusi siitä semmosen arkisemman ja selkeesti mummomman, ja siitä tuli sitten sellainen kun se on. Itse asiassa se koko kompleksi alko muotoutuu kirpputorilta löytyneestä tiarasta ja vanhoista valokuvista, se Vienon historia ja sitä myöten setti.

Mä tykkään ajatella hahmoille pienet historiat ja sitä kautta rakentaa kämpät. Sen ei tarvii olla kauheen näkyvää , mutta siten jokaisesta kodista tulee omanlaisensa ja tukee sen olemassa oloa ja ehkä katsojalle menee siitä jotai alitajuntaa ja se ostaa koko paketin sitä kautta vielä helpommin, eli uskoo näkemäänsä.

Pasi
Joo, Pasi on Pasi. Se on vähän sellanen Amnesty-tyyppi, siis vaatteiltaan, ja Anttihan itse viimeisteli sen sillä huivilla. Senkin mä halusin pitää tosi yksinkertaisena. Mulla oli siihen itse asiassa toiset shortsit, mutta Antti ei suostunut laittamaan niitä jalkaan. Se oli että ei nää pysy jalassa, ja sit se halusi ne toiset ja ne on ihan saman kokoset. Että se tuli sitä kautta. Ja se ite piti ne sukat sandaaleissa! Antti osaa viimeistellä hahmosa !

Pikkusimo ja Rene
Pikku Simon vaihtikset oli Jenniltä, siis Iivarin äidiltä. Se lähetti kuvia ja sitten mä oli että noi. Että sillä on ihan omat vaatteet. Jossain vaiheessa leffaa piti vaihtaa sitä sen vaatetta, mutta sitten se jotenkin jäi, kun se kilppariteema oli siinä potkupuvussa niin kiva. Ja samoin oli sillä pojalla, siis Renellä, siis omat vaatteet. Se toi vaihtiksia ja siitä sitten katottiin. Yleensä noilla lapsilla menee niin, että ne ottaa omia, varsinki tällaisissa projekteissa ,jos nyt ei sitten ole just joku tietty juttu mitä halutaan.

Synkkä
Niin siis sä. Se jotenkin... mä olisin halunnut siitä enemmän semmosen narkkityylisen, muka coolin... kerroksia ja sellasen fiiliksen et sitä palelee helteelläki, mutta lopulta pukuleikkien kautta siitä tuli sitten pultsariosastoo ja hauskahan siitä tuli. Ja onhan siinä jotain niitä kerroksiakin. Jos tahdot niin kaikki lopulliset hahmogalleriakuvat löytyvät facebooksivuiltamme, ja niiden läpiselailu on vähintäänkin suotavaa

Omar
Yksi päivä toimistolla, ai Omar on 5min pästä tääl käymäs, öö jaha, mulla sille mitää oo?? Sil oli ittellää kivat housut ja kengät, sit oli pling paita joka ei mahtunu Katjalle ku olin ostanu liian pienen, äh kokeillaa vaa! Sit oli joku euron extrapaita ja avot oho tsadaam! Omar on syntynyt! Art by Accident!

Hei missäs vaiheessa sen leikkauksen kanssa muuten nyt mennään?

Sitähän me emme tässä paljasta. Seuraavalla viikolla asiaa joko leikkauksen tämän hetkisestä tilasta tai sitten jostain muusta.