Mies puomin päässä

Omalta osaltani tämä 3Simoa -keikka alkoi ohjaaja Teemu Nikin puhelinsoitolla pari kuukautta ennen kuvausten alkua. Olin jo aiemmin nähnyt Teemun ohjaaman Kaverit -lyhytelokuvan, jonka sisältämästä hieman vinksahtaneesta huumorista pidin paljon. Tältä pohjalta ei todellakaan tarvinnut miettiä pitkään omaa mukaanlähtöäni. Ihan erityisesti mua kiinnosti päästä mukaan tekemään pitkää komediaa, koska sellaista en ollut päässyt vielä tekemään. Lisäksi Teemun puhelimessa latoma tiivistelmä elokuvasta vaikutti hauskalta ja käsitykseni vain vahvistui luettuani myöhemmin elokuvan käsikirjoituksen. Kesästä 2011 oli tulossa varsin mukava kesä.

No, mukavan kesän lisäksi kesästä tuli myös pirullisen kuuma kesä. Tuskin olen hetkeen hikoillut yhtä paljon kuin 3Simon kuvauksissa tuli hikoiltua. Juuri pahimpien helteiden aikaan kuvasimme lähes kaksi viikkoa tiukasti yhdessä lokaatiossa, eli pienehkössä kerrostalokolmiossa, joka oli ahdettu täyteen meitä raavaita ja kuumaverisiä elokuvatyöläisiä sekä ulkona jatkuvasti 25-30 astetta lämpöä. Voin vakuuttaa, että kämpässä sisällä oli todellakin kuuma tunnelma eikä se johtunut vain ohjaajamme Teemu Nikin jumalaisesta läsnäolosta. Ei, vaikka öitä valvoessani ja sydämeni pamppaillessa ehdin moneen kertaan kyseenalaistaa lämpötilan yhteyden kiivaaseen hikoiluuni...

Tämä keikka oli melko erilainen kuin aikaisemmat työni. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ykköspuomissa (lukuunottamatta muinoisia kouluprojekteja) sekä ensimmäinen kerta, kun muodostin puolet koko pitkän elokuvan ääniryhmästä. Jälkimmäiseen oli monia syitä, joista vähäisimpänä ei varmastikaan ollut tilojen ahtaus sekä nopeat siirtymät lokaatioista toiseen. Paletti haluttiin pitää ketteränä ja nopeasti liikkuvana. Kalustommekin liikkui aivan tavallisella henkilöautolla ainaisten pakettiautojen sijaan. Olo oli kevyt.

Toinen omaan työni merkittävästi vaikuttanut tekijä oli kuvauspäivien tavallista vähäisempi määrä. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että per kuvauspäivä kuvattiin useampi sivu käsikirjoitusta kuin mihin olin tottunut. Ja tämähän taas tarkoitti enemmän ulkoaopettelemista mulle. Puomittajan ei tarvitse osata näyttelijöiden dialogia sanasta sanaan, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. On osattava ennakoida kuka on äänessä mihinkin aikaan sillä mikrofonin tulee olla nappaamassa näyttelijän repliikit heti ensimmäisestä tavusta asti eikä vasta ensimmäisen lauseen puolestavälistä alkaen. Tähän hommaan toi entisestään haastetta näyttelijöiden runsan improvisointi. Onneksi olin kuitenkin pienenä paremman tekemisen puutteessa opetellut lukemaan ajatuksia, sillä tässä kohtaa mutanttitaitoni tulivat todella tarpeeseen.

Kokeneiden tekijöiden kanssa työskentely on myös aina hienoa. Heillä on sitä ammattitaitoa, jota ei kouluissa opi. Sen oppii vain tekemällä, rutinoitumalla, ja seuraamalla sivusta itseään huomattavasti kokeneempia tekijöitä. 3 Simon tapauksessa erityisesti äänittäjä Laura Kuivalainen sekä kuvaaja Jyrki Arnikari koulivat esimerkillään musta jatkossa varmasti paremman puomimiehen. Puomimieshän ei tee töitä vain äänittäjän kanssa, vaan myös kuvaajan, kamera-assarin, sekä tietysti myös koko muun työryhmän. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitä rataa.

Tavoitteeni on jatkuvasti kehittyä puomimiehenä. Olen aina ajatellut, että jos ihminen luulee osaavansa kaiken, lakkaa hän vain oppimasta. Olen myös tykästynyt ajatukseen siitä, että puomimies on hieman kuin ammattiurheilija. Kuin jääkiekkomaalivahti, vaikkapa. Kumpikin työ vaatii keskittymistä ja tilanteen kehittymisen jatkuvaa seuraamista, ns. pelin seuraamista. Kummassakin työssä hommia on toisinaan aivan jatkuvalla syötöllä, ja toisinaan homma on pelkkää odottelua ja itsensä valmiina pitämistä. Ja mikä mielestäni tärkeintä: huonon suorituksen jälkeen ei missään nimessä saa jäädä murehtimaan sitä, vaan se pitää unohtaa heti ja keskittyä seuraavaan suoritukseen.

Kaikkihan meistä tekevät toisinaan virheitä. Jotta virheistä voisi oppia, tulisi ne käydä myöhemmin perusteellisesti läpi. Omalla kohdallani se tarkoittaa paperia ja ranskalaisia viivoja. Tapanani on aina keikan jälkeen listata paperille kohtaamani ongelmat, tekemäni huonot ratkaisut sekä ennen kaikkea äänittäjältä kuvausten aikana saamani palautteen. Niitä sitten rupean käymään läpi mielessäni, jotta en tulisi toistaneeksi samoja virheitä seuraavalla keikalla.

No, jottei tää menisi vielä tätäkin tylsemmäksi jaaritteluksi, niin lopetellaanpa tähän. Kaiken kaikkiaan mulle jäi todella hyvä fiilis tästä keikasta. Ilmapiiri työryhmän kesken oli loistava tiukasta aikataulusta huolimatta. Ja ennen kaikkea - uskon, että 3Simosta on tulossa helvetin hauska leffa! Ainakin kuvauksissa sai nauraa ihan simona.

Omasta puolestani iso kiitos ja kumarrus koko työryhmälle! Oli hauska kesä. Otetaan joku kerta uusiksi ;)