Kuvataan, hiljaisuutta - minkälainen eläin on apulaisohjaaja?

Käytännössä apulaisohjaajan työnkuva on pyörittää kuvausten palettia. Apulaisohjaaja pitää huolen siitä, että asioita tapahtuu ja kuvaukset etenevät. Apulaisohjaaja aikatauluttaa elokuvan eli tekee suunnitelman siitä, mitä kuvataan minäkin päivänä. Apulaisohjaaja pitää kuvaukset aikataulussa ja varmistaa, että kuvauspäivälle suunnitellut kuvat ja kohtaukset ehditään toteuttaa. Apulaisohjaaja toimii kuvausryhmän kellona ja äänitorvena kertomalla mitä kohtausta tehdään, paljonko on siihen on varattu aikaa ja mihin seuraavaksi tulisi valmistautua.

Apulaisohjaaja on myös se, jonka puoleen käännytään erilaisten ongelmien ilmaantuessa (rankkasateelle minäkään en voi mitään, koska olen kuitenkin vain tavallinen kuolevainen).

Kuvauspaikalla minut - kuten monen muunkin apulaisohjaajan - tunnistaa käteen liimautuneesta radiopuhelimesta ja toistuvasta kuvauskäskymantrasta:
”Valmistaudutaan kuvaukseen, alkupaikat” = maskitsekki, vikat valofiksaukset, skarppien otot, kaikki asianosaiset työpisteilleen, näyttelijät alkuasemiin.
”Hiljaisuus” = puhe ja liike lakkaa. eli nyt viimestään pitäis keskittyä.
”Ääni, kamera” = käynnistetään äänitys ja kamera.
”Olkaa hyvä” = sopimuksen mukaan ohjaajan tai apulaisohjaajan käsky, aloittaa toiminta.
”Poikki, Kiitos” = otto valmis. Tämän jälkeen joko valmistaudutaan uuteen ottoon tai siirrytään seuraavaan kuvaan.

Koko ryhmää pitää aina tiedottaa siitä, mitä ollaan tekemässä ja mihin tulisi seuraavaksi valmistautua. Ilman radiopuhelimia (kiitos Laurin) homma olisi ollut erittäin paljon vaikeampaa. Välillä tuntui, että horisin samoja mantroja monofoniin kerta toisensa jälkeen ja mietin itsekseni, että kuunteleekohan tätä edes kukaan. Tuntui kuuntelevan.

Kuvaukset sujuivat yllättävän mutkattomasti, ensimmäisten päivien ongelmien jälkeen aikataulussa pysyttiin. Tätä helpotti suunnattomasti siirtymien vähäisyys ja lyhyet välimatkat, yli puolet kuvausajasta pyörimme yhdessä ja samassa taloyhtiössä.

Jo ennen kuvauksia teimme periaatepäätöksen, että kuvauspäivät pysyvät kymmenessä tunnissa eli ylitöitä ei tehdä. Olen tosi ylpeä, että tässä pysyttiin ja koska ohjaaja ja kuvaaja olivat sitoutuneet samaan ei siitä ongelmaa tullutkaan. Järkevän pituiset ja ennakkosuunnitelman mukaiset työpäivät pitävät kaikki tyytyväisenä ja niin että energiaa riittää koko kuvausjaksolle. Tässä tuotannossa kuvaustahti oli hyvinkin napakka – kuvia tehtiin parhaimmillaan 50 päivässä. Aikataulutusvaiheessa päivittäiset kohtausmäärät,ja sivumäärä, joka käsikirjoituksesta oli päivän aikana tarkoitus muuttaa elokuvaksi tuntuivat hurjilta.

Mutta kun ohjaaja tietää mitä haluaa ja on sitoutunut aikatauluun selvittiin siitäkin kunnialla. Tämän teki mahdolliseksi myös riisuttu toteutustyyli – suurin osa ajasta mentiin käsivaralla ja hyvin pienellä valaisulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se vaikuttaisi negatiivisesti leffan lopputulokseen, se vain sattuu sopimaan 3 Simon tyyliin.

Aikataulutuksella voi vaikuttaa paljonkin elokuvan budjettiin ja epäsuorasti myös elokuvan tunnelmaan ja jossain tapauksissa kohtausten sisältöön. Budjettiin vaikuttavat monetkin asiat, esimerkiksi se kuinka monta päivää kukin näyttelijä on kuvauksissa, kuinka pitkiä kuvauspäivä tehdään, mihin aikaan missäkin kuvauspaikassa halutaan olla. Annetaanko esim. ravintola meille ilmaiseksi käyttöön, kun kuvaamme aukioloaikojen ulkopuolella vai joudummeko maksamaan vuokraa menetetyistä tuloista jos kuvaamme vaikkapa kiireiseen lounasaikaan.

Aikatauluttaja, eli tässä tapauksessa minä, tein hahmotelman aikataulusta minkä sitten kävimme läpi ohjaajan ja kuvaajan kanssa. 3 Simon aikataulusta tehtiin 3-4 versiota ennen kuin se lyötiin lopullisesti lukkoon.

Aikatauluttaessa tärkeintä on yhteistyö: ohjaajan kanssa, jotta vaativille kohtauksille varataan tarpeeksi aikaa. Järjestäjän kanssa, jotta suunnitelluilla kuvauspaikoilla ei ole esteitä aikana jolloin siellä tapahtuvat kohtaus on tarkoitus kuvata. Kuvaajan kanssa, että valotilanne kutakin kohtausta kuvatessa olisi optimaalinen. Lavastajan kanssa, että lavastuksen ja rekvisiitan muutoksille jää tarpeeksi aikaa. Ja niin edelleen. Jos aikataulutusvaiheessa on päätetty jo kuvauspaikkoja, myös siirtymiin käytettävä aika paikasta toiseen tulee ottaa huomioon.

3 Simoa oli helppo aikatauluttaa, kun jo alussa päätettiin, että elokuva halutaan kuvata niin kronologisesti kuin mahdollista. Kun tätä pidettiin aikataulutuksen lähtökohtana ja iso osa elokuvan kohtauksista sijoittui yhteen lokaatioon, joka oli meillä käytössä juuri sopivaan aikaan, jäi tehtäväkseni jaotella kohtaukset sopivasti eri päiville.

Ekalla viikolla kuvattiin kohtauksia hiukan kronologiasta poiketen, lähinnä lokaatioiden ehdoilla. Päivät olivat hektisempiä kun siirryttiin paikasta ja tilanteesta toiseen. Toisaalta purkkiin saatiin monta omasta mielestäni vaikeaa kohtauskokonaisuutta ja päivän päätteeksi olikin hyvä mieli, kun jotain kokonaista ja konkreettista valmiina. Samalla saatiin kuvattua kokonaan monta hahmoa, joten loppuaika voitiin keskittyä täysipainoisemmin yhteen lokaatioon ja siihen liittyviin roolihenkilöihin.

Kuten sanottua 3 Simon kuvauksissa apulaisohjaajan rooli oli ryhmän pienuudesta johtuen hiukan erilainen kuin normaalisti. Välillä tuntui hiukan yksinäiseltä kun tuottaja-ohjaaja Teemu oli ohjaajamoodissa ja toinen tuottaja Jani merillä. Jos jokin asia sapetti saattoi siitä avautua lähinnä itselleen. Onneksi Jani kuitenkin vastasi tunnollisesti puhelimeen. Lähes kaksi viikkoa kuvauksista mm. yövyin kuvauspaikallamme, koska kalustoa säilytettiin öisin siellä. Turvallisuussyistä sitä ei olisi voinut jättää vartioimatta.

Aamulla heräsin Eevan sängystä, tyhjensin kylpyhuoneessa sijaitsevan rekvisiittavaraston eteiseen, kävin suihkussa, pakkasin tavarat takaisin ja laskeuduin hissillä pihalle katettuun aamiaispöytään. Ainakaan työmatka ei päätä huimannut ja hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti. Hyvä tästä tulee!

Tsekkaa myös kuvausten aikainen oodi Johannalle