Missileikki on ohi

Lapsena leikin missileikkejä. Joka viikko kotiimme tuli missi. Hän kuului perheeseen ihanalla salaperäisellä tavalla, kuin miniä, isoveljen tyttöystävä jota hiukan vierastin ja samalla hurjasti ihailin. Missi tuli postiluukusta viikkolehden mukana. Kerran vuodessa missi vaihtui. Näin tapahtuman joskus televisiossa, joskus luin siitä vain lehdestä. Televisiossa tilanne oli ainutkertainen ja kovin kaukainen (tämä tapahtui kauan, kauan sitten, aikaan ennen videonauhureita tai nettikatseluita, vrt. kivikausi) mutta kun lehti tuli, missi oli lopulta minun.

Leikkasin lehdistä kauniiden kruunupäisten nuorten naisten kuvia ja liimasin vihkooni. Siellä olivat Armi, Suvi, Anne, Johanna, Merja ja muitakin. Pitkiä kiharoita hiuksia, hymykuoppia, punahuulia ja sädehtiviä silmiä. Leikeissäni olin heidän kaltainen: viltti oli kruunajaisviittani, joulukuusen koristenauha toimi tiarana, muoviruusut olivat onnittelukimppuni. Olin kaunein, vilkutin leikkiyleisölleni ja kuvitelluille kameroille. Nautin näytelmästäni täysin siemauksin.

En ajatellut missi-instituutiota, ulkonäköpaineita tai sukupuolten välistä tasa-arvoa. En arvostellut missien älykkyyttä. En osannut kuvitella, että misseillä koskaan olisi paha mieli, hehän olivat täydellisiä..

Pia Pakarisen lapsuudesta en tiedä. Nuorena aikuisena hän on kuitenkin leikkinyt missileikkiä monta kuukautta. Silti hänellä on niin paha mieli, että hän luopui kruunustaan talkshown suorassa lähetyksessä. Tai oli paha mieli, sillä nyt hän on tiedotusvälineiden mukaan onnellisempi, helpottuneempi ja kauniimpi kuin koskaan.
Näytelmän konna näyttää olevan missikeisari Makunen. Sanon näytelmä, koska näytelmäähän koko missibisnes on. Missin kyyneleet olivat varmasti aidot, mutta silti paljastus suorassa lähetyksestä tuntui harjoitellulta juontajien reaktioita myöten.

On hyvä että missi-instituutio käydään läpi, ehkä jopa puretaan. Epäselvyydet palkanmaksussa ja töiden järjestämisessä eivät kuulu yhdenkään työnantajan hyväksyttävään toimintaan. On selvitettävä vastuut ja toimenkuvat. Mitä myydään, kuka myy, kenelle?

Ulkonäkö on kauppatavaraa. Missin ulkonäkö varsinkin. Vai luuleeko joku vielä että missi edistää maailmanrauhaa ja torjuu nälänhätää?

Olen onnellinen, että ehdin leikkiä missileikkini vuosikymmeniä sitten. Leikkini olisi loppunut tylysti kesken, jos Anne tai Suvi olisi itkien luovuttanut kruununsa.

Nyt leikki on kuitenkin ohi. Saa ollakin.