12 päivää joulun jälkeen alkanut Mardi Gras -karnevaalikausi huipentuu tiistaina 12. päivä New Orleansissa perinteiseen laskiaistiistain karnevaaliin, joka on samaan aikaan Riossa tapahtuvan ohella yksi maailman suurimpia karnevaaleja.
Dr. John: Nykypäivän New Orleans -musiikin sanansaattaja numero yksi.
Tremen kolmosjaksossa Doctor John levyttää studiossa Mardi Gras -intiaaniklassikkoa My Indian Red ja arvelee että trumpetisti-Delmondin (Rob Brown) isä, Albert "Big Chief" Lambreaux (Clarke Peters) saattaa paheksua tätä modernia luentaa. Samassa jaksossa nähdään Guardians of the Flame -heimo harjoittelemassa samaa kappaletta alkuperäisessä muodossaan, kollektiivisena lauluna pelkkien rytmi-instrumenttien säestyksellä.
Mac Rebennack alias Dr. John on huippuluokan pianisti, kitaristi, laulaja, säveltäjä, historioitsija, New Orleans -musiikin kävelevä tietosanakirja sekä yksi maailman luultavasti eniten levyttäneitä muusikoita. Kaiken päälle mies on oman voodoo-kirkon päämies.
Voodoo-kuvasto on vahvasti läsnä myös Dr. Johnin levynkansissa.
Mac kasvoi New Orleansissa, jossa hän havainnoi jo lapsuudessaan katurytmien ja kirkkomusiikin miksautumista kuubalaisiin, brasiliaisiin ja etiopialaisiin biitteihin. Hänen vanhempansa olivat valkoisia, mutta isä-Rebennack pyöritti levykauppaa ja välitti mustiin klubeihin jukebokseja sekä äänentoistolaitteita. Isänsä apulaisena nuori Mac sai tutustua klubeihin suuntautuneilla asennuskeikoilla lähemmin maailmaan, johon tavallisella keskiluokan valkoisella ei ollut asiaa. Muusikot suhtautuivat myönteisesti Maciin, joka kiinnostui kitarasta ja sai siihen yksityisopetusta Fats Dominon bändissä soittaneilta Walter ”Papoose” Nelsonilta ja Roy Montrellilta.
Dr. Johnilla oli räyhäkäs kitarasoundi jo -50-luvulla.
Mac Rebennackista sukeutui 1950-luvun loppuun mennessä muuten kokomustaan Etelä-Louisianan skeneen ainoa valkoinen sessiomuusikko. Hän soitti jo teini-ikäisenä legendaarisilla mustilla r&b- ja rock’n’roll -levytyksillä, joista monet äänitettiin tarunhohtoisessa Cosimo Matassan J&M-studiossa. 1960-luvun alussa hän joutui osalliseksi ampumavälikohtaukseen, jossa yksi kitaran otekäden sormista vaurioitui. Rebennack alkoi fokusoitua kosketinsoittajaksi. Tässä lajissa hän sai oppia kaupungin mestareilta Professor Longhairilta ja James Bookerilta.
Pikakurssi Dr. Johnin pianonsoittotyyliin maestron itsensä opastamana.
1960-luvun edetessä tapahtui New Orleansin muusikoiden joukkopako Los Angelesiin. Tämä johtui silloisen pormestarin pyrkimyksestä siivota New Orleansin punaisten lyhtyjen alue prostituutiosta, yökerhoista ja peliluolista, mikä taas vei muusikoilta leivän suusta, sillä monet hankkivat perinteisesti pääosan tuloistaan soittamalla juuri näissä ”huonomaineisissa” paikoissa. Rebennack seurasi muuta joukkoa ja kotiutui Los Angelesiin, jossa toimi sessiomuusikkona päivän popsessioissa.
Groovea löytyi myös valtavirtaisempaan musiikkiin.
Los Angelesissa hän alkoi myös kehitellä projektia, joka perustui Dr. John Creaux -nimisen voodoo-papin tarinaan. Hän ehdotti ensin Dr. Johnin roolia vanhalle bändikaverilleen, soolouraansa aloitelleelle Ronnie Barronille, jonka manageri kuitenkin neuvoi suojattiaan pysymään voodoo-sekoilusta erossa. Lopulta Rebennack ryhtyi rooliin itse. Hän alkoi johtaa New Orleansista Losiin siirtyneistä emigranttimuusikoista koostuvaa ryhmää, jonka kanssa äänitti vuonna 1968 ilmestyneen, uraauurtavan voodoo-albumin nimeltä Gris-Gris.
Gris-Gris esitteli värikkään ja mystisen New Orleansin, joka oli marssibändejä, kreoleja, voodoo-pappien ulvomia riittimessuja, alkukantaisen rytmikkäitä manauslauluja sekä kaupungin latinalais-amerikkalaisten asukkaiden kalisuttelevaa polyrytmiikkaa. Kaikki suodatettiin puhtaan varhais-r&b:n läpi. Perustunnelman loi Macin kähisevällä soundilla laulettu Walk On Guilded Splinters,
Mm. Paul Weller on versioinut kappaleen levyllä Stanley Road.
hämärägroove, jonka rämiseviä mandoliineja sekä rumpuja on sittemmin samplattu satoja kertoja. Mama Roux on puolestaan elastinen funk-raita, jonka eteenpäin työntävän bassolinjan Rebennack soittaa Hammond-urkujen jalkiolla.
Vuosikymmenten saatossa ja myöhemmissä projekteissaan Dr. John on todistanut artistisuutensa yhtä lailla soolopianismissa, funkissa kuin jazzissakin. Aina ajankohtaisen Dr. Johnin uusimman levyn Locked Down (2012) tuotti The Black Keysin primus motor Dan Auerbach.
"The only thing wrong in any religion is man".
Kommentit (0)