Haasteista naisien itsen-kehittämisessä

Jotkut naiset on niin ylpeitä, että ei voi niiden mielestä kehittyä niiden itset yhtään enää, vaan on jo hyvä näin muka, parantelematta yhtään. Ja hyvä etteivät kimppuun käy jos joku koettaa tarjota luovia elementtejä itsetuntemukseen ja itsensä kehittämiseen.

Tai siis, ainakin sellainen tunne tulee: kun vain menee kadulla naista vähänkin olemis- tai tyyli- tahi ryhti- taikka elämäntapa- tai muissa asioissa neuvomaan, niin kipakan ylimielisesti asennoidutaan monesti, siivottomaa kieleä ja sormi-eleitä käyttäen, eikä kiitollisena ja nöyrästi oteta vastaan kehitys-asiaa, jota ehdottaa hyvää hyvyyttään esim. joku ohikulkeva mies, joka kokee vastuuta ihmiskunnan henkisestä tilasta ja naisten hupakkoudesta & niiden haihattuneisuudesta muotiin, villityksiin, puheliaisuuteen, pahanmakuisiin ja luonnonvastaisiin pinaattipiirakoihin, spelttiin, ekoon ja ties mihin muihin kotkotuksiin joista terve pysyisi kaukana kuin Timbuktu (16°46′33″N 3°00′34″W).

Naisten puutteellisen nöyryyden tähden kehittämisajatuksia onkin viisaampi esittää näin etänä, eikä naamatuksin.

Naiset kiittäkööt siis omaa kiittämättömyyttään siitä, että eivät ehkä enää saa henkilökohtaista opastusta kadulla vaan joutuvat tyytymään ohjeisiin tätä kautta.

Niin kylvitte kuin niitätte! Myöhäistä nyt surra, että meni etsikkö-aika!

Alkaa etäohjeistus siis.

Jokainen joka älyää mitään, tietää, että hiljaisuuden polkujen ruoho ei tosiaan ole naisten paljosta kulkemisesta litteäksi tamppautunut, vaan ovat puheliaisuuden ja pajatuksen tiet ja paljo kälättäminen naissuvulle tutumpaa, hyvinkin puhkikoluttua tannerta, kuten koiralle on oman reviirin puhki koluaminen virtsa-aikoina.

Luoma antoi ihmiselle kaksi korvaa ja yhden suun sen tähden, että kun toiseen korvaan kuitenkin aina kuuluu naisen kälätystä jostain, niin on sentään toinen korva josta kälätys pääsee ulos, ja sillä auksiliaarikorvalla voi aika ajoin kuulla jotain järjellistäkin tai ihanaa, kuten starttimoottorin äänen tai sen kun grillimakkara poksahtaa.

Ei ole sitä toista korvaa luotu kuuntelemaan luonnonvastaisen terveys-pinaattipiirakan pahaenteistä pihinää uunissa!

Itsen kehittämisessä naiselle onkin avainasemassa maltti puhumisessa. Myös siitä harhasta olisi päästävä, että naisten asioita muka kannattaa, saati pitää kertoa miehelle.

Paljo parempi kuin miettii nainen niitä omassa pikku päässä, eikä sotke miestä asiaan, kerta miehellä monesti oikeata mietittävää ja sotkeutuu se siitä turhasta jolinasta vaan!

Myös on tyylikysymys usein pahasti karrella naisten kohdalla. Miten esim. voi ruokapöydässä hienoilla illallisilla syödä nainen hattu päässä kuin elukka. Miten!

Jos mies syö hattu päässä niin kaikki näkee että on öykkäri se, tai poikkeuksellisesti kamala kiire miehellä, mutta naisilla ei kiire minnekään, joutaa puhumaan ruokapöydässä vaikka tuntikausia hattu päässä.

Niin kauvan joutaa puhumaan, että monilla jo huono olo kuunnella sitä kaikkea jolinan määrää, mutta hattu vain ei lähde päästä, jos ei joku ohi kulkeva mies sitä kämmenselän rivakalla näpäytyksellä siitä pois noksauta, tai pilamielessä ota haltuun hetkeksi ja kauho hattua ääriään myöten hedelmä-boolia täyteen, että ”Katsokaapa - nytpä löytyykin järjellinen käyttö tälle kirotulle huopamuotikupolille ruokapöydän ääressä” ja sitten laita sitä, lieriä myöten täynnä veskunasoppaa olevaa kirottua naishattua hedelmäbooleineen takaisin naisem päähän että jälkiruoka unohtui (heh heh).

Sillä tavalla oppii että ei syö hattu päässä kuin koira hän!

Myös hermojen pitäminen naiselle ongelma, monesti. Jos sanoo naiselle että ”istu siinä” niin varmaan ei istu kauan, vaan lähtee kuleksimaan! Saati että olisi pajattamatta samalla.

Vaate-ostoksilla voi olla koko päivän, mutta elektroniikkakaupassa ei voi istua yhtä tuntea suu kiinni millään!

Mutta.

Henkisessä kehityksessä voi naisella mennä sisu kaulaan helposti. Silloin käy niin että vaikka nais näkisikin että kehittämisen tarvetta totisesti on, niin menee usko siltä itseltä ja pistää rähinäksi.

Sen vuoksi kannattaa neuvoa naista siten että ei liikaa niistä virheistä muistuta, vaan sanoo esim että ”Katsopa tuota toista naista miten reipas on se. Istunut tuossa elektroniikkakaupan penkillä jo 1 h 8 min eikä kälätä yhtään eikä vaella omin päin eikä ilmeile kärsimättömää”.

Silloin nais haluaa olla yhtä hyvä, ja kohta jo ehkä tule sille hinku istua ja olla hiljaa ja näyttää sille toiselle elektroniikkakaupan naiselle että osataan sitä täälläkin olla nätisti!

Ja jos onnistuu, niin mikä mukavampaa kuin jos on taskussa nami ja voi antaa palkinnon! Suklaati monesti siinä kaikkein hyvin. Myös ehjät sukka-housut, isommasta menestyksestä! Kuulakärkikyniäkin aina tarvitaan, ja on edullinen pikku palkinto naiselle myös se.

Mutta liian isoja ei palkinnot saa olla, että ei palkinnon-himossa kehity nais, vaan omaksi eduksi pyyteettömänä.

Vain sillä tavalla syntyy pysyviä tuloksia ja paranee ihmisenä paremmaksi nais, kuin ei ensin ollut, miehen viisauden ja kärsivällisyyden ansiosta.

Niin kehittyy ihmiskunta paremmaksi, kun on altruisti mies ja vaivojaan laskematta jälleen kanti korren kekoon!

Sallittakoon siis miehelle, jos hiukan liikuttuu siitä, miten auliisti jakaa hyvyyttä heikomman astian ylörakennukseksi jälleen kerran!