Jos menisi, ja toisaalta jos jäisi

Jos menisi, niin marmattaisi naapurit keskenään, että tuo se ei viihdy kotona, menee vain, kuin mikäkin heikkopäinen; mikähän sillä on!

Ja jos jäisi, niin ne marmattaisivat että tuo se on outo epeli, ei käykään missään. Että peräkammaripoika, pah.

Jos menisi, niin voisi tulla vastaan ulkomaalainen, joka selittäisi pää punaisena jotain, ja hosottaisi käsillään ja ottaisi pusakan kauluksista kiinni ja tolkuttaisi ja heristäisi etusormea ja papattaisi ja selittäisi, ja sitten lopulta huitaisisi väheksyvästi kämmenellään että ei tuo ymmärrä ja menisi pois, ja itse miettisi monta päivää että mitä se yritti selittää. Eikä sen tarttisi olla ulkomaalainenkaan, kun ei sitä saamenkieltäkään niin vain ymmärrä, moni.

Ja jos jäisi, niin voisi kuulua vasarointia ja porausta jostain seinä-, lattia- tai kattonaapuriasunnosta ja se ottaisi päähän, mutta ei saisi millään selvää, että mistä asunnosta se tulee.

Jos menisi, niin olisi tavallista.

Ja jos jäisi, niin olisi kummallista.

Mutta seuraavana päivänä olisikin toisin päin; kummallista jos menisi, mutta tavallista jos jäisikin. Ja sitä seuraavana päivänä tajuaisi että jompikumpi päivä niistä kahdesta olikin ollut unta, mutta ei tietäisi että kumpi, eikä olisi aavistustakaan, että oliko ollut unessa jossa oli kotona kummallista vai unessa, jossa oli kotona tavallista.

Ja ärsyttäisi kun ei saisi selkoa ja joutuisi laittamaan Omien Unien Järkevyysasteen Kirjausvihkoonsa niiden päivien kohdalle normaalin numeroarvostelun asemesta vain kysymys- ja huutomerkin ja miettisi sitä tosi pitkään ja se vaan ärsyttäisi ja ärsyttäisi ja ärsyttäisi ja lopulta särkisi jonkin ruman maljakon yläkaapin perältä, ihan periaatteesta – ja ring ring samassa tyrkyttäytyy kylään se jolta se maljakko oli, ei ikinä käy kylässä, niin tietenkin käy juuri silloin! Ja koettaisi näyttää surulliselta että se maljakko siinä säpäleinä, vaikka naurattaa.

Jos menisi, niin voisi siellä tai matkalla tulla hai tai koira ja purra. Mitä se toisia puree. Hullu eläin!

Ja jos jäisi, niin saattaisi näpistyä sormet silityslaudan välin kun taittelee sitä kokoon, tai saada akvaariohapettimesta sähköiskun ja sillä sekunnilla kaloilta henki pois. Sžädäch!  Kala-parat!

Jos menisi pihalle, niin voisi jostain pudota irtihakattuja betonikimpaleita kukkuroillaan oleva ämpäri päähän ja kuolla, tai ainakin saada kuhmun ja tilapäisen aivoällistyksen.

Ja jos jäisi niin saattaisi imuroida imuriin vahingossa jotain lääkkeitä ja puhdistusaineita joista tulisi protolyysin tai minkä lie kautta yhdessä sairaan erikoisia kaasuja niin että tulisi määräaikais-mielenvikaiseksi tai muuttuisi oranssiksi, turkoosein raidoin, ja kimmeltäviä keltaisia pisteitä siellä täällä.

Ja kolmen-neljän päivän ajan kutsuisi siiliä kissaksi ja kissaa siiliksi ja kissaihmiset olisivat kuitenkin vähän närkästyneitä, vaikka kysymyksessä olisi mielen kemiallinen kohtaus tai kemiallisen kohtauksen kaltainen tila niiden 3-4 päivän ajan.

Mutta siili-ihmiset röyhistäisi rintaansa, että me ollaan rennompia kun ei otettu pulttia tästäkään. Helppohan niiden on sanoa, siilit aktiivisia niin paljon pienemmän osan vuotta kuin kissat! Turha siltä pohjalta on rehennellä.

Jos menisi, niin voisi, että siellä ei olekaan ketään ja eikun takaisin tyhjin toimin ja paha mieli.

Ja jos jäisi, niin oudossa, äkillisessä liikunnan himossa saattaisi tehdä punnerruksia ja olkapää nuljahtaisi, tai vähintään joisi sen jälkeen paljon vettä ja joisi sitä vettä liian ahnaasti ja tulisi se tunne että tuntuu että ruokatorvi pakahtuu, että on niin kuin yrittäisi niellä tennispalloa ja tulee paniikki mutta se menee onneksi ohi sitten.

Jos menisi, niin voisi joku psykologiassa etevä kaapata, ja heilurin avulla hypnotisoida toimimaan niiden tuttaville ilmaiseksi joulupukkina kuin zombi, ja jouluaattoiltana olisi ihan puhki ja hirmu äkäinen.

Ja jos jäisi niin voisi alkaa pitkästyksennyyksissään leikkiä ohuella punaisella kuminauhalla ja se rimpsahtaisi silmään ja aattoilta menisi akuutilla istuessa, kuunnellen humalaisten öykkäröintiä odotushuoneessa, yhdellä silmällä tiiraillen. (Jolloin ei synny syvyysvaikutelmaa, eikä näy kahtena vaikka katsoo kieroon.)