Kyynärsauva ontuvalle mielikuvitukselle

17.02.2012Markus Kajo

En nyt ryhdy väittelemään prosenteista, mutta lienee selvää, ettei ihmisellä ole ainakaan kaikki aivokapasiteetti ihan koko aikaa käytössä, vaan osa korvienvälitöhnästä on ainakin osan aikaa ettonella tai jonkinmoisessa lyhytaikaisessa hibernaatio- tai standby-tilassa.

Ja sitten kun ihmisellä taas on joskus taipumusta pitkästyä, niin vaihtelua voisi hankkia itselleen ajattelemalla kivoja ajatuksia. Mutta entäs jos on pää ihan tyhjä, eikä keksi kivaa mietittävää. Mikä neuvoksi siihen?

Suosittelen, että otatte käyttöön apuvälineen, kainalo- tai kyynärsauvan avuksi mielikuvitukselle, joka ei pysy jaloillaan ilman tukea.

Apuvälineen nimi on ”kuvitelma loton päävoiton saamisesta ja sen käyttämisestä tuikiälyttömällä tavalla”.

Jos kohta jokainen suhteellisen ”normaali” ihminen keksisi järkevää käyttöä loton päävoitolle – johan vaikkapa  pelkkä terveydenhoito on sellaisessa pulassa, että avustuskohteita löytyisi toinen toistaan tärkeämpiä  - niin olemattoman, virtuaalisen loton päävoittonsa toki saa, ja vieläpä  hyvällä omallatunnolla, ”käyttää” justiinsa niin älyttömästi kuin haluaa.

Ja kun miettii oikein älytöntä käyttökohdetta niin tulee keksineeksi itselleen hauskaa ajanvietettä vaikka kassajonossa, selkä hiessä seisomisen viihdykkeeksi.

Annan yhden esimerkin lottovoiton käyttämisestä, jotta pääsette ajatuksen alkuun. Kommentteihin voitte sitten, mielikuvituksenne herättyä, itse heittää lajitovereillenne jokusen ajatuksen, miten teidän mielestänne lottovoittorahat tulisivat autuaallisen älyttömällä tavalla ja luovasti käytetyksi.

 

Orkesterisäestys naapurin touhuille

Tähän tarvitaan valtava joukko kokeneita, improvisointitaitoisia ja ulkoilmaelämästäkin pitäviä muusikkoja, sekä sellaisia muusikoita, jotka ovat olleet kehittämässä ja soittamassa piirrosfilmien fiuuuu, dängg, bojoing  ym tehosteääniä; perkussionisteja siis saa olla paljon, samoin erilaisten pillien soittajia.

Käytössä täytyy toki olla koko sinfoniaorkesterin sekä rokahtavamman ja metallikkaammankin musiikin soitinkirjo, mutta erityisen ilmaisuvoimainen näissä tarkoituksissa on soittimista mm. klarinetti sekä soittimena käytettävä, taivuteltu sahanterä, kuten myös hieman pieruääntä muistuttava sorsapilli.

Kun naapuri tulee ulos asunnostaan, orkesteri on jo valmiina odottamassa, ja jo naapurinne oven avaukseen saadaan naukuva  tehosteääni, joko klarinetilla tai nau’uttamalla ilmapalloa josta lasketaan ilmaa niin että kuuluu naukuva, valittava  ja silti samalla hirmu naurettava ääni.

Ja kun naapuri alkaa astella roskiskatoksia kohti, alkaa hänen askeltensa tahdissa kuulua koominen marssimusiikki – ja kun naapurinne sitä hämmästyy ja kääntyy katsomaan, musiikki pysähtyy ja pään käännön tehosteeksi kuuluu nariseva ääni kun styrox-palaa nau’utetaan isonrummun kalvoa pitkin. Ja naapurin jatkaessa matkaa marssimusiikki jatkuu, askelten tahtiin.

(Laitan tähän keskelle mielikuvituksenne tueksi linkin - Kuunnelkaa ihan rauhassa ja kuvitelkaa oma naapurinne marssimassa pienessä lumikinoksessa roskapussi kädessään,  ja kuvitelkaa musiikki niin, että sen esittää valtava soittokunta kera erikoistehosteiden, rytmittäen sen naapurinne askeleiden, pysähtymisten jne mukaan...)

Tätä soittoa naapuri ensin ällistyy, sitten kokeilee, soittaako orkesteri todellakin hänen liikkeidensä mukaan – hän pysähtelee äkisti jne – ja huomaa, että koska orkesteri on äärimmäisen taitava, ja lisäksi impovisointitaitoinen, hän ei pysty välttämään sitä, että aina kun liikkuu ulkona, hänen touhujaan, kaikkia liikkeitä, kävelyä, kyykistymistä, joka pieniä liikkeitä, kuten posken raapimista, kännykän ottamista taskusta,  säestää etevästi tuo orkesteri – päivästä toiseen!

Aikanaan naapuri lopulta tottuu siihen, mutta ympäristölle tuottaa valtavasti iloa, kun hän vaikkapa kumartuu kitkemään kasvimaata, ottamaan kiven kengästä, taistelee kauppakassien, avainten  ja ulko-oven lukon kanssa – ja orkesteri elävöittää joka hetken ja liikkeen, erittäin ironisella ja tehosteisella musiikilla!

Isossa sinfoniaorkesterissa voi olla 120 jäsentä, ja jos ajatellaan että orkesteristin työpäivän pituus on kahdeksan tuntia, vuorokaudessa 24 tuntia, ja kun vapaatakin pitäisi muusikoiden voida pitää, niin tarvitaan ainakin nelisensataa soittajaa, että naapurillenne saadaan tarvittaesa  ympärivuorokautinen säestys. Se toki maksaa paljon – etenkin, kun orkesteri seuraa naapurianne työmatkat, kalareissuille tai lomareissuille ulkomaille jne - mutta loton päävoitolla säestäisi naapurianne kuitenkin jo hyvän tovin!

Nyt olisi kiva kuulla, millaisia ideoita teille tulee päähän, lottovoiton käyttämisestä todella luovasti.

Ei kun asiasta kommenttia väsäämään.

Kyllä tämä tästä!

(Ja tässä vielä lopuksi pikku makupala. Marssiikohan naapurinne tässä putsaamaan autoa lumesta… Esittäjänä näköjään - eh tuota - kolmihenkinen kvartetti.)

kommentit

Tuota ajatustasi mukaillen olisi mahtavaa palkata iso lauma päteviä animaattoripiirtäjiä ja mitä niitä nyt tarvitaankaan, jotka tekisivät joka ikiseen klassisen musiikin saralla ilmestyneeseen teokseen kuvallisen ilmaisumuodon eli animaation. Varmasti olisi kivempi ihmisten kuunnella klassista musiikkia kun ei tarvitsisi tuijotella tylsästi seinään tai näyttämön perältä muiden niskoja.

>Sampotarmo – Pe, 2012-02-17 13:17

Oivallinen idea!

Täytyypä miettiä joitakin klassisia soittoja joita animaatio erityisesti elävöittäisi.. Saatan palata asiaan.

Ja juohtui mieleen, edesmennyt lapsudenystäväni Mauri joskus haaveili, että jos olisi rikas, niin palkkaisi ison joukon todella taitavia maalareita tai taideväärentäjiä tekemään Da Vincin Mona Lisasta - (joka tiämmä oli Francesco del Giocondon vaimo, Lisa, omaa sukua Gherardini, ja paljon nuorempi kuin on luultu, luin hiljattain)öljymaalaustekniikalla erittäin aidontuntuisia kopioita, joissa yksityiskohdat alkaisivat muuttua hyvin hyvin pikkuhiljaa kopiosta toiseen, niin että siitä huippulaadulla elokuvattuna syntyisi öljymaalausanimaatio, jossa Mona Lisa ensin hymyilee ja sitten vaikka alkaa popsia hernekeittoa hyvällä ruokahalulla ja lopuksi nuolee lautasen ja panee sen päähänsä kypäräksi tms.

Siinäkin olisi työsarkaa jollekulle lottovoittajalle!

Kiitos vaan kommentistasi Sampotarmo - ja antakaa tulla ajatuksia, ihmiset, mieli on luotu lennätettäväksi!

terv

mk

>kajomar – Pe, 2012-02-17 13:48

Pro Arte ja Antony Gormley toteuttivat muutama vuosi sitten idean josta ajattelin että tuon olisi kyllä pitänyt olla minun ideani. Vähän harmittikin. Toisaalta oli hyvä että olivat saaneet sen idean kun heillä oli rahaa toteuttaa se ja minulla se olisi jäänyt ajatuksen asteelle. Lopputulos oli hyvä.

Idea on siis yksinkertaisesti jakaa ihmisille savea. Niin paljon kuin rahalla saisi. Savesta saisi sitten rakentaa mitä ikinä mielii. Mieluiten jossain yhdessä tai ainakin niin että valmiit teokset koottaisiin isoiksi kokonaisuuksiksi ihmettelyä varten.

Savella on semmoinen metka ominaisuus että se saa ihmisen jotenkin innostumaan ja vapautumaan, eikä ikinä voi tietää mitä ihmisen päästä putkahtaa ulos savipalan kautta. Yli kymmenen vuotta olen keramiikkaa harrastanut ja yhä vain ihmettelen niitä outoja ja merkillisiä savi-ihmeitä mitä ihan tavallisilta vaikuttavat ihmiset savesta pykäävät. Yksinkertaisesta savenpalasta saa paljon iloa ja ihmeteltävää. Kuinka paljon sitä saisikaan isosta kasasta savea!

>Aikku – La, 2012-02-18 10:05

Hoi,

Onnko se savi-idearosvo tämä heppu:

http://www.antonygormley.com/

Jännän näköisiä kuvanveistohässäköitä sillä.

Ja mukava ajatus tuo savi-ideasi! Joskus näin myös kaikenmoisia, mitä ihmiset ovat väsänneet betonista (enkä tarkoita nyt entisen Neuvostoliiton lähiöitä) ja tosiaan monenmoista putkauttaa ihmisen mieli kun sille päälle osuu ja on materiaalia minkä kanssa koppuloida.

mk

>kajomar – La, 2012-02-18 18:52

Sama heppu, eikä mielestäni ihan turha sellainen, senverran jänniä on kaveri kehitellyt. Siitä Helsingin projektista on kuvia siellä SCULPTURES>>PROJECTS>>CLAY AND THE COLLECTIVE BODY, 2009 -osiossa.

>Aikku – La, 2012-02-18 21:53

Minä ehkä menisin ja ostaisin sellaiset viisisataa Ladaa. Sellaisia vanhan mallisia 2100-sarjan Ladoja. Niitä on Suomessa vielä rekisterissä yli 8000, joten kai niistä viitisensataa olisi ajokuntoisia ja ostettavissa. Halpojakin ovat, joten ei menisi lottovoitto kokonaan vielä tähän.

Koska Ladoja ei nykyään oikein näe missään, eivätkä ihan nuorimmat lapset niitä varmaan enää edes tunnista, lähtisin niiden kanssa pienelle kiertueelle. Kuskeja varmasti löytyisi. Vanhat ladistit, jotka varmaan nytkin miettivät, että millä eläkepäiviään täyttäisivät, ottaisin mukaan. Ja niitä nuoria miehiä, jotka haluavat ajella autolla huvikseen. Lisäksi voisin ottaa mukaan muutaman keski-ikäisen toimittajan. Julkisuutta siitä saisin, sillä toimittajat eivät vaan voi olla kirjoittamatta siitä mitä itse tekevät.

Niiden Ladojen kanssa lähtisin kiertämään maata. Mietin kyllä, kannattaisiko ihan pienille paikkakunnille mennä. Sillä eihän niissä ole missään niin suuria parkkipaikkoja, että mahtuisimme. Mutta tätä pitäisi vielä miettiä.

Mutta luulen, että moni olisi kiinnostunut siitä meidän matkasta. Tulisivat ehkä katsomaan ylikulkusilloille, kun ajaisimme ali. Siinä olisi katselemista moneksi minuutiksi.

Kun yksi Lada on nelisen metriä pitkä, ladajono olisi kaksikilometrinen ilman turvavälejä. Mutta emmehän me toki ilman turvavälejä ajaisi! Ne pitäisimme, voisimme ehkä ottaa mukaan jonkun eläkeläispoliisin muistuttamaan siitä. Tai Esko Riihelän!

Ajaisimme kahdeksaakymppiä. Ja pitäisimme sen kolmen sekunnin turvavälin. Ettepä osaa tämän lauseen aikana laskea, kuinka pitkä jono meistä tulisi! Vähän yli 35 kilometriä! Melkein puoli tuntia saisi siinä ylikulkusillalla katsella meitä.

Bensarahaahan siinä palaisi. Mutta lottovoittajalla on millä mällätä!

>Jaakko – La, 2012-02-18 11:46

Asiaa!

Kolmekymmentäviisi minuuttia pitkä Ladakulkue on justiinsa asian ytimessä.

Mitäs luulet, jos niitä Ladoja ajaisi vaikka jäälle, niin montakohan ladaa tarvittaisiin minimissään per kirjain, että Ladoja käyttämällä voisi "kirjoittaa" jäälle jotain, joka näkyisi yli lentäviin suihklulentokoneisiin 12 kilometrin korkeuteen?

Mikä on sopiva "resoluutio" fontille, jonka kirjainten yksittäiset pikselit ovat Lada-autoja?

Ts. miten monikirjaimisen viestin saisi 500 Ladasta - ja minkä viestin kirjoittaisit, Jaakko?

Ja mitä arv. kommenttienlukijat - mikä olisi teidän Lada-viestinne maailman suihkareille, joiden matkustajat tiirailisivat alas ja näkisivät yllätyksekseen Suomen kohdalla jäällä kirjoitusta...?

mk

>kajomar – La, 2012-02-18 18:56

Ladat pitäisi tietenkin ajaa Höytiäisen jäälle. Siksi tietenkin Höytiäisen, että Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä maan suurin työttömyysaste. Jonkunhan, tässä tapauksessa näiden työttömien karjalaisten joutomiesten, olisi kolattava jäälle ajotiet. Luuletteko te, että Jumala ne lumet luo? Häh?

Mutta sitten asiaan. Koska en oikein tiedä, mitä lentokoneesta näkyy (ja kun ei nyt ole sitä lottovoittoa - ei tullut tänäänkään! - että voisi vuokrata koneen ja lentäjän ja käydä katsomassa), niin täytyy ottaa varman päälle.

Jos niistä 500 Ladasta tekisi vain kolme kirjainta, niin kai se johonkin näkyisi. Ne kolme kirjainta voisivat olla SOS. Siksi SOS koska Höytiäisen rannalta löytyy sellainen Kontiolahti, joka kai kohta kuolee, koska sieltä lähtee varuskunta. Niin ne kuntalaiset varmasti mielellään tulisivat sinne lumitöihin, kun näin voitaisiin samalla auttaa niitä.

P.S. Valkoisia Ladoja ei voisi käyttää niihin kirjaimiin, koska eivät mihinkään näkyisi. Niillä voisi ajeluttaa lapsia. Ei nykylapsi ole Ladassa ollut!

>Jaakko – La, 2012-02-18 22:29

Hmm.. jos kirjoittaa vain kirjaimet SOS, (3 kpl) niin silloin olisi Ladoista ainakin kaksi hyvä olla vnitä alkoisia laskenkyyditys-Ladoja, koska jos niin olisi, niin silloin loput Ladat jakautuisivat tasan (498/3=166), niin että jokaiseen kolmnen kirjaimen muodostamiseen olisi 166 Ladaa.

Jos S-kirjain olisi sellainen 7-segmenttinäytön kulmikas systeemi, ja Lada on 4 m pitkä, niin siitä tulisi, jos oikein laskin, jotain 170 m korkea kirjain ja se näkyy jo Google Earthin kuvastakin tiämmä. Vai laskinkohan minä nyt oikein, sanokaa joku viisaampi.

mk

>kajomar – Su, 2012-02-19 17:42

Yksi mitä oon aatellut joskus jo kauemman aikaa sitten, on seuraava: että jospa teettäisi jollain taitavalla sellaisen tietosanakirjan, oikeen sarjan, sellasen vanhan ja tosi vakuuttavan näköisen ja nimenomaan niin taitavasti, että vasta poliisilaboratoriossa melkein huomaisi sen väärennökseksi, ja siinä olisi suurin osa asioista ihan oikeen ja kunnolla, mutta osa olisi ihan puuta&heinää ja ihan silkkaa valetta ja höpöjuttua. Sitähän voisi sitten käyttää tuttavien ja pikkulasten ja muitten hämmästyttämiseen ja huijaukseen. Tietenkin pitäisi joku roti pitää, ettei tosiaan tarvisi sinne poliisilaboratorioon asti mennä..

>Antti-Olavi – Su, 2012-02-19 22:37

Ei kun tuli mieleen, että onkohan tää mun idea alunperin ollenkaan? No olipa kenen hyvvää, siihen höpökirjaan vois kuitenkin laittaa hakusanan "ensyklopetia-anttica", ja selostukseksi "petkutusmielessä kyhätty huijaustetokirja, monesti aika vakuuttava."

>Antti-Olavi – Su, 2012-02-19 22:47

Ja voisi kyllä olla kiva myös joku, taitavan piirtäjän ja kuvamanipulaattorin kanssa tehty luontokirjasarja Ihme ölliäisiä japaninmeren syvyyksistä...

mk

>kajomar – Ma, 2012-02-20 16:34

Niin, ja pöljiä "dokumentti"-elokuvia kanssa..

>Antti-Olavi – Su, 2012-02-19 22:50

Kuulostaa hyvältä nuo "dokumentit". Minkäs laisia dokumenttien aiheita tai nimiä tulee mieleen?

Ennenhän oli niitä sellaisia veronalennuskuvia, joskus 1940- tai 1950-luvulla, jolloin esittäjätaho sai näytelmäelokuvan huviverosta alennusta, jos ennen pääelokuvaa esitettiin lyhyt uutis- tai dokumenttielokuva. Ja ne dokumentit usein olivat "dokumentteja", tyyliin "Pikkujalkojen lätinää Tampereen sorsapuistossa", kun oli sohotettu kameraa yhteen ja toiseen suuntaan, laitettu vähän musiikkia ja selostusta siitä mitä kaikkea sorsat kyhäävät päiväp pitkät siellä puistossa.

Mutta sinun ideassasi siis lähdettäisiin siitä että dokumentti on tietoisesti - joskin kait uskottavasti - puutaheinää.

Eli mistäs aiheista kutkuttaisi tehdä "dokumenttielokuva"?

mk

>kajomar – Ma, 2012-02-20 16:33

No minä ja varmaan moni muukin haluaisi nähdä autenttisen filminpätkän Nicéphore Niépcestä touhuamassa ensimmäisen säilyneen valokuvan ottamisen tiimellyksessä.
Ja ehkäpä myös salaa kuvatun otoksen Veikko Huovisen mainitsemasta piisamimyyrien metsästysretkestä, jolle osallistui mm. Paavin nuntius, aseena oli V.H:n mukaan jousipyssyt.
Voisi olla mielenkiintoista myöskin nähdä joidenkin historiallisten hahmojen päiväkirjoja, sekä vaikuttavimmat puhelinkeskustelupiirrokset kautta aikain.(muistanemme, kuinka kauan, kauan sitten, ammottavina aikoina puhelimet oli kiinnitetty eteisen tai olohuoneen seinään vankalla muovinarulla, ja pitkien, tylsien jutelmatuokioiden aikana ihmiset viihdyttivät itseään piirtelemällä älyttömyyksiä ulottuvillaan olleisiin joutilaisiin papereihin.)
aiheita löytynee lisääkin, kunhan ei ole liian valikoiva ja itsekriittinen, eikä takerru suotta totuudellisuuteen tai muihin joutavanpäiväisyyksiin.

>Antti-Olavi – Ma, 2012-02-20 19:42

Hmm..

Mukava olisi myös nähdä mitä kaikkea touhua oli varttitunti ennen big bängiä..

Noista puhelinpiirroksista kun käytetään nimitystä doodling englanniksi, niin joku on kehitellyt semmoisia tekevän pikkurobotinkin; alla olevassa blogissa on siitä kuva.

Mutta siinä blogissa on myös *mekaaninen* naurukone - nimeltään Wahha Go go - varsin iso viritys, ja sillä on niin kammottava nauru, että se video kannattaa katsoa, vaikka itse selostus on japaninkielinen; englanniksi on videon alla tekstillä selostettu robotin rakennus- ja toimintatapaa.

http://blog.dugnorth.com/2009_08_01_archive.html

Blogissa on myös hauska veivaamalla toimiva kellonsoittaja, mutta ei taida olla Notre Damesta hän.

Äänten voimakkuss videoissa vaihtelee joten ei kannattane laittaa ainakaan aluksi nuppeja kaakkoon.

mk

>kajomar – Ti, 2012-02-21 17:56

Minut saa palkata tuohon orkesteriin vaikka heti. Kutkuttava idea!

Viime aikoina suurinta hupiani on ollut säveltää teemamusiikkeja erilaisiin tilanteisiin ja tietyille ihmisille. Niitä on sitten ollut (äänitettyinä) hauska lahjoittaa tovereille nimipäivälahjaksi, CV:n persoonallistajaksi tai sisäänastujaismusiikiksi. Syntetisaattorin klarinettiääni on usein käytössä, koska sitä veikeämpää ääntä on vaikea keksiä. (Tai jos keksisi, niin varmaan rikastuisi animaatioalalla.)

Lottovoiton turvin palkkaisin itselleni jonkun oikein hyvän piirtäjän, sellaisen, joita poliisilla on apunaan auttamassa rikollisten tunnistamista. Sellaisen siis, joka osaa epämääräisenkin kertomuksen perusteella piirtää näköisen muotokuvan roistosta. Piirtäjä saisi aina kulkea mukanani, ja kun lamppukaupassa ei meinasi oikeanlaista lamppua löytyä, niin johan viuhuisi miellepiirtäjän kynä, ja pian myyjä kiikuttaisi juuri oikeanlaista vaihdoketta tarjolle. Piirtäjästä olisi apua myös kahvipöytäkeskusteluissa, kun pitäisi pystyä kuvailemaan, kuka se nyt on se tyyppi jonka joku muukin luulee tuntevansa. Vähän selittäisin, ja piirtäjällä olisi valmiina täydellinen muotokuva henkilöstä, jotta toveri saattaisi todeta, ettei se ollutkaan se vaan joku ihan muu. Ja jos vaikka eksyisi! Niinhän ei kävisi, kun piirtäjä olisi jo alkumatkasta ehtinyt sutaista täsmällisen kartan tuntemattomasta konnusta. Olisipa visuaalisesti helppoa elämää se.

>HH – Ma, 2012-02-20 21:57

Hei,

Mitä soittimea soitat? Jos joku on voittanut lotossa, niin saattaa innostua kokoamaan orkesteria ja siksi soittajiksi ilmoittautujien kannattaisi varmaankin mainita instrumentti samalla kuin halukkuus olla orkesterissa.

Ja mitä lampunvarjostimiin tulee, tässä jokunen; osassa linkkejä on samoja, koska linkeillä on taipumus mennä ja tulla.

http://4.bp.blogspot.com/-X41GUlWiY0k/Th3rN_YtrEI/AAAAAAAAAas/db5rInaZkS...

http://www.pangpong.com/wp-content/uploads/unique-pour-lighting-design.jpg

http://home-interior-designs.com/wp-content/uploads/2011/04/liquid-lamp-...

http://www.direct2home.co.uk/images/press_sihouette3_lowres.jpg

http://inspirationalarchitect.blogspot.com/2010/11/remarkably-artistic-l...

http://www.piekebergmans.com/work/lightblubs.html

mk

>kajomar – Ti, 2012-02-21 17:31

Suurkiitos hienoista lampunvarjostinmalleista! Lehmänkaappauslamppu olisi aika kätevä, varsinkin jos sillä saisi atomisoitettua pienesineitä paikasta toiseen.

Pilailuorkesterinperustajille tiedoksi, että ainakin seuraavien soitinten soitto (myös ja etenkin improvisoiden) luonnistuu, ja useimmat näistä löytyvät kotoa, joten harjoittelukin onnistuu:
basso (sekä sähkö- että kontra-), kitara, piano, syntetisaattorit ym. koskettimet, urut (myös kirkko-), viulu, nokkahuilu, poikkihuilu, kiinalainen kolmoishuilu, tinapilli, muut etniset huilut ja pillit, sorsapilli, huuliharppu, munniharppu, kantele, kalimba, kaikenlaiset rummut, lautaset, gongi, muut kilistimet ja kolistimet, haitari, kellopeli, ksylofoni yms. ja melodika. Tosin vain kitaransoittoon olen saanut opetusta, ja loput olen opetellut "hei-mikäs-tämä-hauska-kirpputorilta-löytynyt-etnisehkö-soitin-on-ja-mitenköhän-sitä-soitetaan"-metodilla, eli eipä ole kovin akateemista tämä osaaminen. Lisäksi yritän opetella laulamaan (esim. http://www.youtube.com/watch?v=5eNbVVszxM0). Näinköhän jonkun naapurinkiusakokoonpanosta puuttuisi jokin edellä mainituista soittimista soittajineen?

>HH – Ti, 2012-02-21 22:41

Hoi,

Entäs onnistuuko suonan soitto?

Suonalla on jo niin hauska nimi, että pelkästään se minusta riittää perusteeksi opetella soittaman sitä, jos ylipäänsä jotain haluaa soittaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Suona

Lisäksi siinä on, eh, omintakeinen ja tunteita nostattava ääni..

Ja kiva oli tuo linkkisi - karjalankielistäkö oli laulu siellä välillä..?

Ja kyllä oli kiero kettu! Vaikka vanha sanonta sanoo että susi on ihmiselle kettu, niin tuossa kettu oli kettu. Se on kai tavallaan sen työ, toisaalta, kettuus.

mk

>kajomar – To, 2012-02-23 12:06

Mitä tekisin moisen laitteen: GPS-GSM-Alkometri-päästömittari, tälläinen apparatus sijoitettaisiin mielellään jokaiseen autoon. Ja valtiontietohallinnon rautaiset ammattilaiset tilaisivat serveripään kokonaisedullisen ratkaisun joltain tietotekniikan palveluiden tuottajalta. Niin, se minun lottovoitto ei riittäisi, vaan pitäisi huutaa vaikkapa liikenneministeriötä apuun.

Mielenkiintoista olisi seurata ATK-laitteen näytöltä naapuruston ajokäyttäytymistä päästöjen funktiona. Erityisesti kuskin ja auton päästöissä voisi kuvitella olevan merkittävää korrelaatiota: Helposti haparoiva autoilija valitsee pikkuteitä joilloin keskinopeudet putoavat mutta matka kasvaa aja ajaminen muuttuu tempoilevaksi.

Mikäli laiteiden hankinnasta jäisi euroopan yhteisvaluuttaa niin palkkaisin henkilön analysoimaan dataa. Vaikka pari opiskelijaa, Gradun voisivat tehdä.

>vieraisiinpöytiinhuuteleva – Ma, 2012-02-27 09:35

Mä tekisin niin, että olisin voitostani töissä ihan hiljaa ja alkaisin vaivihkaa koetella systeemin rajoja. Tietysti siinä kun muuttuis kummallisemmaksi niin samalla työyhteisön sietokyky kasvais. Mutta kokeilisin mitä kaikkea, harmitonta tietysti, sais tehdä, ennen kuin tulisi kenkää. Ja jos puhutteluun joutuisin, niin katuvaa esittäisin mutten oikeasti katuis. Joisin vaikka aluksi aina viimeiset kahvit enkä ikinä keittäis lisää. Enkä täyttäis tulostimen tai kopiokoneen lokeroita.

>Matkalla – Ti, 2012-03-06 15:38

Yksi vaatimattomista toiveistani on, jos lottovoiton saisin, edes pienen, että menisin eräästä kaupasta ostamaan limenvihreää puuteria ja sitä laittaisin hienostuneesti joka aamu "tuomaan vähän väriä kasvoihin." Joskus, jos olisi vähän isompi lottovoitto ja olisi varaa ostaa vaikka sininenkin puuteri, niin laittaisin sitä.
Mielenkiintosta olis nähdä työkavereiden ym. reaktio tähän.

>Paulia – Ti, 2012-03-13 18:52

lisää kommentti

Lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

linkit

Linkki: 
Punapuu
Treehouse
Kleinin pullo
Klein bottle

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä