Mitä voi ja ei voi, oli juhannus tai muu tai ei

Yleisradion yhtenä tehtävänä kun on jakaa valoa kansalle, kuten kansanhuoltoministeriö sota-aikana jakoi kuponkeja joilla sai ostaa monia erejä joita kaupalla tosin ei ollut myydä, vaan ostajan piti illankähmässä luimistellen hankkia ne mustasta pörssistä jossa taas kuponkeja ei tarvittu, niin sen vuoksi kerron nyt joitakin mitä voi ja mitä ei, olipa sitten juhannus tai ei.

Ensin voit:

Voi hetkeksi kostealle asvaltille lasketusta, piimä- ja maitotölkeillä ja muulla painavalla täytetystä paperikassista sitä äkkiä taas ylös nostettaessa kesken auton luo kyöräyksen  sulahtaa koko pohja irti, niin että rätkähtää piimät ja kotikaljat siihen asvalttiin ja pitää se ostaja typerän näköisenä paperikassin sangoista kiinni ja elämä juoksee sen silmien ohi filminauhana että tätäkö tää vaan aina on. Niin sitä se vaan aina on. Vuodesta toiseen. Trust me.

Voi etenemisen ohella myös peruuttaa moni etevä ulkomaalainen käärme, jotenkin kiemurtelemalla päinvastaisesti kuin tavallisesti, mutta tuskinpa voi kotimainen kyy, tuo hammas-ilkeä mutta pääosin hengenvaaralliseton matelijaystävämme. Eteenpäin mänö sillä vain mielessä aina.

Voi sattua palleaan ohjaustanko, kun ei nousekaan polkupyörän etupyörä kiveyksen reunalle niin hyvin kuin luuli, tullen yrjö olo. Sama kottikärryn ja pienen kannontyngän kanssa. Ja talvella lumikolan. Palleariesa täten ympärivuotisehko meillä.

Voi oivallisesti rytmittää musiikkea marakassien soitto, mutta pelkältään kyllästyy niihin ennätys-ajassa hän, soittipa tai kuunteli. Niin kohta jo vaivautuneena että ”ei enää kiitos”.

Voi polkupyörän renkaassa olla joku, joka ottaa lokasuojan reunaan joka kierroksella, ulahtaen tosi kovasti. Ja alamäessä kiitäessä on kuin sireeni se. Ihmiset tuijottaa, kun ulina-pyörällä kaahaa hän, häveten hiusmarrosta varpaisiin: minun syytä sairas ulina!

Voi puutua jalka vaikka sohvalla - siis olijan, ei sohvan jalka - ja kun siitä lähtee uuteen paikkaan, niin könkkää, kun jalka on kuin puuta, ja könkätessä alkaa enemmän ja enemmän tikkuilla ja pistellä se jalka ja lopulta ihan hulluna tikkuilee jalkapohja ja kaikki ja on outo olla. Ja miettii se, että käyköhän näin kaikille. Että onko tämän tikkuilu-könkkäyksen kokeneet myös Sauli Niinistö ja Jenni Haukio, ja  Erasmus Rotterdamilainen ja Attila ja Plinius nuorempi, ja Jimi Hendrix ja Arvo Ylppö ja Eddie Izzard ja se nainen joka kuuluttaa junakuulutukset, ja Francis Bacon ja Mussolini ja Sun Tzu ja Elvis ja Elviin kaikki sukulaiset, ja koirat ja kissat ja lehmät ja hevoset ja kamelit ja varaanit ja ties mitkä joiden nimeä ei edes tiedä kukaan! Kun eihän kukaan tiedä kaikkea, ja koko ajan tulee tiedettävää lisää.

Voi mennä kirves halkaistavan puun niin reunaan, että kirves lohkaisee siitä vain kolme milliä paksun, naurettavan siehkaleen, kuin ivatakseen häneä, että ”sohlo”.

Voi tipahtaa tikka kädestä ja osua jalkaterään, perkeltäen hänet millisekunnissa ja vieden peli-tuntuman ainakin siltä heittokierrokselta.

Voi sataa vaikkei pitänyt.

Voi riittää 2 dl mutta saatetaan tarvita enemmänkin. Voi mennä litrakaupalla. Satakin litraa!

Sitten ei-voit:

Ei voi laittaa hiukan jauhelihaa jääpalamuotteihin, täyttää vedellä, jäädyttää kutioiksi, ja jäisenä ampua ritsalla naapurin tontille, jotta helteessä sulaisivat ja pilaantunein jauhelihin houkuttelisivat kärpäset sen tontille omalta.

Ei voi opettaa kilpailevan kerrostalon pikkulapsille unkarinkielisiä rivouksia siinä toivossa että vatkuttavat niitä kunnes muistavat ulkoa ja sitten aikuisena vahingossa möläyttävät unkarinmatkalla taksikuskille ja syntyy rähäkkä.

Ei voi ottaa kaupan alushousukorista nivaskaa pikkuhousuja ja ruokaosastolla pukea niitä vesimelonien päälle. Joku kielikello aina vartijoille lavertelemassa asioista jotka eivät niille kuulu.

Ei voi täyttää  maastokuvioituja ilmapalloja rikki- ja metaanikaasulla ja odottaa myötätuulta, niin että irti lasketut pallot purjehtivat naapurin tontille, ja puhkeavat vadelmapensaisiin jolloin kännitorkkuvien naapurten iltapäiväkankkus-uni katkeaa pierunhajupilveen; sen keskellä ovat yhtäkkiä he että mitä mitä mitä.

Ei voi tyhjentää naapurin katiskaa valoisan aikana. Silmät selässäkin eräillä kyylillä.

Ei voi laittaa nimeä paperiin jos ei likinäön tautta saa selvää mitä siinä lukee. Voi joutua kuseen ennätys-ajassa.

Ei voi kerrostalon aulassa nau’uttaa yöllä ilmapallosta ilmaa pahalla rönkyvällä ulinaäänellä ja kun naapurit tulevat kurkkimaan että mitä mitä niin itse on sen näköinen kuin olisi itsekin tullut sitä ihmettelemään. Ei pidä pokerinaama ja näkee naapuri että se oli tuo itse. Taas!

Ei voi hypnotisoida ketään, niin että se humppaisi yksinään kaksi viikkoa, jopa ilman taustamusiikkia. Kuulemma psykologisesti mahdotonta.

Tässä joitakin, joita voi ja ei voi, olipa juhannus tai muu, eri.

Iloa siitä tiedosta heille!