Lyhyet kilometrit

Grammasta kultaa voi vetää jopa 2 kilometriä lankaa. Mutta kuka sitä
sentään joutaa sellaisen metallin nyhtämisen kanssa pelleilemään?

Älyätte itsekin sen, kun vähän mietitte, millainen takkuaminen siinä olisi.

Kun riisinjyvän kokoisesta kultapalasta alkaa vetää lankaa, se pitää saada
kiskotuksi aina vaan pienemmästä ja pienemmästä reiästä läpi, että kasvaisi sen langan pitkyys.

Kerta se on joustavaa, se ei katkea niin helposti kuin muut metallit. Mutta hirveä vaiva siinä on! Sen lupaan.

Ajatellaan, että siitä on jo saanut kiskotuksi 1836 metriä 19 cm ja 2,04 mm
pitkän langan, ja on ihan puhki, ja ajattelee, että ”nyt kyllä välillä syön silakkalaatikkoa ja luen kirjaa Æthelstanista ja muista Brunanburhin taistelun (937
jKr.) sankareista, ja sitten heittäydyn yöksi tajuttomuuden piiriin”.

Ja sitten syö kaalilaatikkoa (silakkalaatikko oli taas kaupasta loppu), ja sitten lukee sankareista. Ja sitten simahtaa nukkumaan unea, mielen sisällä hetteiköitä tarpoen ja demoneita karkotellen, tai mitä nyt sattuu olemaan tarjolla.

Mutta aamulla lyö kämmenellä otsaansa kun muistaa, että voi ei! Unohtui
panna merkille, missä on sen kultalangan alku- ja loppupää! Ja ehkä muutkin
päät; jos se on vaikka katkennyt väliltä.

Ja siellä asunnossa on yli puolitoista kilometriä sitä kiiltävää
kultalankaa senkin miljoonalla kierteellä, punoksella ja söheröllä, eikä
edes ole aavistuksen uumoilua siitä, missä päin huonettakaan ne päät on.
Kauhea etsiminen! Mielisairaalloisentava suorastaan!

Viimein sentään löytyy, monen tunnin etsimisen jälkeen. Ha-haa! Tuossa! Ou
jess.

Eikun taas kiskomaan lankaa pienemmästä reiästä lävitte.

Mutta kas perhanaa, siellähän on suoranainen solmujen kokous välillä!
Jossain vaiheessa niitä langanpäitä etsiessä tullut kiskottua langanpää
väärää kautta, ja nyt pitää peruuttaa ja miettiä, että mistä kohtaa pitää
sitä langanpäätä pujotella, jotta saisi sen solmuttomaksi ja pääsisi
jatkamaan.

Ja onko tämä pää edes se oikea pää! Koska jos ei ole, niin voi mennä
enemmän solmuun vain siitä...

–Kyllä on kärsivälliset mielet niillä, jotka sitä kultalankaa vetävät. Ei
meikäläisellä! Seinään lentäisi koko langanvetopidike tai mikä se työkalu
nyt lieneekään! Tai sitten tulisi tosi lyhyitä kilometrejä.

Kyllä se on kuulkaa rajansa meikäläisenkin kärsivällisyydellä.

Vaikka on hyvä ihminen, niin ei se tarkoita, että on rajattomat hermot
sillä!

Ei ole!