Pieni ekoteko, iso ilo

Tehän tiedätte semmoiset lounasravintolat ja pienet kahvibaarit, joita yleensä on teollisuusalueilla, niin että vaikka firmalla ei ole omaa ruokalaa, työntekijöillä on mahdollisuus lämpimään ruokaan ruokatunnilla. Ja sitten tiedätte sen, että ennen loppuu Suomesta suola ja vesi, ennen kuin puolivillaiset keskikaljakuppilat.

Ja sitten jos katsotte pienien lounasravintoloiden, kahvibaarien ja kaljakuppiloiden hattunaulakkoa, niin aina siinä riippuu jokunen mainoslippis - ja vaikka olisitte paikassa yksin, niin lippiksiä on naulakossa silti.

Nimittäin vuosittain Suomessa unohdetaan tuhansia ja tuhansia mainoslippiksiä noihin naulakoihin.

Kansoilla on eroja. Kuten sanottu, amerikkalaiset pyylevät enemmän kuin suomalaiset. On olemassa kansoja, joilla esiintyy laktoosi-intoleranssia murto-osa siitä mitä meillä. Ja on varmasti olemassa kansa, jolla on pienemmät päät kuin suomalaisilla.

Tämä pienipäisten kansa antaa Suomelle mahdollisuutta kiillottaa sitä Folkunga-suvun leijonoin leijonoitua kilpeämme!

Tehtäköön keräys, jossa otetaan kerran-pari vuodessa talteen kaikki ne mainoslippikset, jotka ovat lounasravintoloiden, kahvibaarien ja puolivillaisten kaljaräkälöiden naulakoihin unohdetut.

Koska niissä on bakteereja ja usein hikinauhassa ihan rasvarinki, ne on turvallisinta keittää.

Mutta voi! Silloin lippis pienenee huomattavasti, kutistuu keittymisen seurauksena.

Mutta ah! Pienempipäiselle kansalle nämä kutistuneet mainoslippikset ovat juuri parahultaisen kokoisia!

Miten iloitseekaan sen maan kansa, kun Suomesta tulee kerrankin sopivan kokoisia, eikä liian isoja lippiksiä - vielä mainostekstein! Atlas Copco! Nokia! Sikaflex! Yankees!

Kostein silmin kättelee sen maan presidentti Suomen pakettitoimittajaa, ottaen tämän käden molempiin käsiinsä, lämpimästi sitä vatkaten, painaa pakettitoimittajan pään rintaansa vasten, taputtaa päähän ja pyyhkii ilon kyyneliä silmistään ja toteaa lehdistölle: Totisesti on altruistinen kansa Suomen kansa!

Ja valokuvaajia ilahduttaakseen hän nappaa paikalle tuodusta kasasta haalistuneen mutta puhtaan Sikaflexin lippiksen ja hymyilee leveästi lippiksessänsä, ja taputtaa paketintoimittajaa ja ojentaa myös tälle mainoslippiksen.

Pian useita lippissäkkejä pannaan kiertämään paikalle tulleiden keskuudessa, ja iloisesti pulisten sovittelevat he päihinsä lippiksiä, kiittäen mainiota Suomen eko-kansaa erinomaisista, keitetyistä lippiksistä, juuri parahultaisen tiukoista.

Niin mielekästä voi olla eko!

M.K.