Näkymättömyyspulverin säilyttämisestä

Sisäisen symmetrianhalun pakottamana yksi sun toinen tahtoo, että mausteet, jauhot, sokerit jne. olisivat ulkoasultaan yhdenmukaisissa purkeissa ja purnukoissa - (ja jos kysytte että mikä on purkin ja purnukan ero, niin vastaan että get a life tai ota itse selvää, en minäkään kaikkea tiedä, vaikka näin viisa  ..tai siis, en todellakaan tiedä kaikkea minäkään. Siis oikeasti en!)  - jotta olisi keittiön kapeissa visuaalisesti jotenkin yhdenmukaisempaa ja sen seurauksena tulisi rauhallisempi mieli hänelleen itselle päähän ja elämänlaadullisempi olo siitä.

Tämän vuoksi tulee tarve repäistä myös näkymättömyyspulverin pussi halki, ja kaataa ja kopsutella jauhe vaikka lasipurkkiin (tai lasipurnukkaan).

Näkymättömyyspulverin säilytyspussi ei tietenkään näy, koska pulveri on tehnyt muovipussin näkymättömäksi, mutta muovipussin läpi jauhe ei todennäköisesti ole päässyt vaikuttamaan pussiin liimattuun sisältö- ja lisäaineluettelotarraan, joten näkymättömyyspulveri löytyy ostoskassista etiketin ympäriltä hamuamalla ja palpoimalla.

Lasipurkki (tai purnukka – ja jatkossa oletamme että käytössä on jompikumpi, vaikka ajan ja hermojen säästämiseksi puhun vain purkista) tietenkin häviää näkyvistä heti kun siihen kaadetaan näkymättömyyspulveripussin sisältö, mutta jos purkin kannen asettaa paikoilleen varovasti, niin näkymättömyysjauhe löytyy keittiön kaapista tai hyllyltä sentään suhteellisen helposti, koska purkin kansi näkyy.

Jos jauhetta kuitenkin käytetään, ennemmin tai myöhemmin jauhetta joutuu myös näkymättömyyspulverin säilytyspurkin kanteen, ja niinpä purkki kansineen sisältöineen on pian näkymätön kuin sonnin nenärenkaan se osa joka on siellä sonnin nenän sisällä. (Kenties huono esimerkki mutta ei tullut parempaakaan heti mieleen. Tai, esim. telepatia on myös näkymätöntä, ja sokeri, jos sen sekoittaa veteen hyvin.)

Vaikka lasipurkki muuttuukin näkymättömäksi, niin omassa keittiössään kätevä emäntä kuitenkin muistaa millä kohtaa purkki on – vaikka hyllyllä näyttääkin sillä kohtaa olevan vain purkillisen verran tyhjää – mutta toisin on satunnaisemman keittiössä asioijan suhteen!

Tilapäinen kyökissä häärääjä saattaa tavoitella hyllyltä ihan muuta (esimerkiksi peltipurkkiin säästetyitä kolikoita, jotta rientäisi jäätelöauton melodiakutsun kirvoittamana jäätelöostoksille vaikka ulkona on 20 astetta pakkasta, eikä edes tee mieli jäätelöä, mutta jäätelöauton sävelmä jotenkin laittaa silti veren hyppäämään – tai sitten vaikka liivatelehtiä, sennateetä tai teippiä hula hula-vanteen ensihätäiseen korjaamiseen) ja näkymättömyyspulverinpurkin olemassaolosta tietämättömänä hän pudottaa purkin lattialle, mennen säpäleiksi se purkki.

Nyt olisikin olleet hyvät neuvot kalliit, mutta on liian myöhäistä jo!

Liian!

Tilapäinen keittiössä häärääjä on muuttunut näkymättömäksi, samoin lattia, ja ilmassa leijuva pulveri alkaa kiertää liesituulettimen ja vedon seurauksena, ja pian iso osa asuntoa, kuten katto, eli yläkertalaisten lattia, porraskäytävä ja naapurit ovat näkymättömiä, ja koko ajan mikroskooppisen ohut jauhe leviää ilmassa kuin tappiomieliala!

Yläkertalaiset katsovat vihaisena alaspäin ja juuri suihkusta ulos tulevan yläkertalaisen suu muuttuu isoksi, ammottavaksi aukoksi, kun hän äänettömässä kirkaisussa, alastomana kuin kastemato, ryntää hakemaan rihman kiertämää, alakerran tilapäisen keittiöaskaroijan töllistellessä niska kenossa tuottamuksellisetonta aikaansaannostaan ihmetyksen pauloissa rimpuillen.

Täytyy vain toivoa, ettei kyseinen, näkymättömyyspulverinsa lasipurkittanut perhe ole nuuka perhe, joka on itaruuksissaan hankkinut vuoden näkymättömyyspulveria, vaan varovainen perhe, joka sentään on ostanut vain kuukauden pulveria ja mieluummin laittaa sitä toistuvasti, vaikka se ajan oloon tuleekin vuosipulverin käyttöä kalliimmaksi.

Muuten keittiössä työskennellyt saa varautua naapureiden vihaan ainakin vuoden ajan, ja arkielämän tutut askareet muuttuvät äärimmäisen rasittaviksi – tiedätte itse kuinka usein joudutte etsimään saksia, avaimia, mitälie henkilökorttia tai pikkurahaa  - ja nyt ne ovat, sen lisäksi, että kateissa, vielä näkymättömiäkin!

Lapsi joutuu etsimään koulumonisteita jotka yleensä ovat aina hukassa, ja kun ne löytyvät, ei tiedä, mikä moniste on kyseessä!

Niinikään, vaatii kauppiaalta erittäin suurta luottamusta asiakkaaseen ottaa tältä näkymättömiä seteleitä. Näkymättömällä pankkikortilla sentään voi nostaa automaatista näkyvää rahaa, jos muistaa tunnusluvun.

Toivoa vain sopii, ettei keittiössä, näkymättömyyspulverin vieressä, ole ollut äänettömyyspulveriakin (heitettäväksi lähitenoon mopojen päälle kun pörräävät ohi) – koska silloin on riski että näkymättömyyden lisäksi niin avainniput kuin asukkaatkin muuttuvat äänettömiksi, eikä näkymätön asukki enää voi herättää esim. viranomaisten huomiota muuten kuin tökkimällä sormella kylkeen, pissimällä kömpelöä kirjoitusta lumeen, osoittamalla tikulla sanoja kirjasta, kirjoittelemalla lippusia jne, mikä tekee elämän tavattoman hankalaksi.

Kun hetkisen mietitte, niin vaikka kapasiteettinne olisi kuinka rajallinen, ymmärrätte itsekin, että joskin olisi mukavaa, että keittiön purkit (jne.) ovat visuaalisesti yhdenmukaisia, niin on järkevää säilyttää jotkut tuotteet joko aluperäispakkauksissa, tai, jos niiden säilytysastiaa vaihtaa, olla erityisen tarkka siitä miten niitä säilyttää.

Silloin säästyy todella monelta harmilta ja visuaalinen ilme kuitenkin kärsii vain vähän. 

Siinä ero.

Hauskaa keittiöilmeen yhdenmukaistamista - mutta nyt kerrankin järki kädessä toimien!