Mindfulness - mitä se on?

 
Mindfulness on.....

• tietoisuustaitoja, hyväksyvää tietoista läsnäoloa
• rentoutus- ja stressinhallintamenetelmä
• meditointia
• läsnäoloa
• taitoa pysähtyä ajattelemaan ja kokemaan ympärillä tapahtuvaa
• aistien herättelyä
• hetki itselle, itsensä kuuntelemista
• ajatusten vapaata vaeltamista
• omien ajatusten hyväksymistä
• arvostelemattomuutta
• rakkauden välittämistä itselle, ja sen jälkeen muille
• asia, jota voi tehdä missä vaan, milloin vaan, miten kauan tai vähän aikaa vaan.

Varsinaista suomenkielistä käännöstä ei sanasta vielä ole, joten yleensä myös Suomessa käytetään tätä englanninkielistä versiota. Muita kuvaavia sanontoja ovat tietoisuustaidot ja hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Mindfulnessin juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatiossa, mutta kyseessä ei ole uskonto tai ismi, vaan rentoutus- ja stressinhallintamenetelmä.

Kuulostaa tutulta, ei kai tässä nyt keksitä pyörää uudelleen? Ja vielä kaupitella sitä?

Ennakkoluuloistani huolimatta – tai oikeastaan juuri niiden takia – päätän kokeilla metodia ja soitan asiantuntijalle. Avoimin mielin; jospa tässä päätyisi kokemaan ahaa-elämyksen.

Olla, tässä ja nyt

Ensimmäisenä valmentaja ja mindfulness-ohjaaja Heidi Helander-Hyvönen kysyy mikä erityinen asia minua elämässäni stressaa. Syy kysymykseen on se, että jokainen tapaaminen suunnitellaan yksilöllisesti ja lähtökohtana on miettiä mihin asiaan henkilö kaipaa rauhaa ja helpotusta. Helppo nakki, ilman epäilyksen hiventäkään se on työn, opintojen ja perheen yhteensovittaminen; vuorokaudessa pitäisi olla ainakin 30 tuntia, jotta kaikelle riittäisi aikaa.

Heidi Helander-Hyvönen on valmentanut mindfulnessia ammatikseen neljä vuotta. Hän pitää kursseja ja luentoja yrityksille sekä yhteisöille, ja käypä hänen luonaan myös yksityisasiakkaita. Heidillä itsellään on omakohtaista kokemusta menetelmän toimivuudesta.

- Olin vuosia sitten hyvin stressaantunut omassa elämässäni, niin työssä kuin kotona. Söin terveellisesti ja harrastin erilaista liikuntaa, muun muassa juoksua, neljästi-viidesti viikossa, ja silti lihoin lähes parikymmentä kiloa. Olin niin paineistunut, että se vaikutti voimakkaasti jo aineenvaihduntaani, Heidi kertoo kokemastaan. - Aloin tutkia erilaisia stressiin liittyviä asioita ja löydettyäni mindfulnessin, tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Heidiä menetelmä auttoi. Kilotkin lähtivät, kun stressitaso pieneni. Nyökyttelen, kuulostaa aivan loogiselta. Mutta miten mindfulness eroaa tavallisista rentoutus- tai meditaatioharjotteista?  Mikä tekee siitä niin erityisen?

- Meditaatiossa pyritään yleensä tyhjentämään mieli. Mutta mindfulnessissa tarkoitus on huomata, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu, arvioimatta ja arvostelematta mitään, Heidi selittää. – Hyväksytään se, että ajatuksia tulee ja menee eikä väkisin yritetä taistella niitä vastaan. Mindfulness on lempeää, sallivaa ja hyväksyvää.

Helander-Hyvösen luona käy kaikenikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia sekä nais- että miesasiakkaita. Tyypillisesti pohditaan omaa elämää pyöreitä vuosia täyttäessä, mitä on saatu aikaan, ovatko unelmat toteutuneet, mitä on odotettavissa, mitä haluan työltä ja perheeltä ja niin edelleen.

- Yksityisasiakkaita on kahdenlaisia. On niitä, jotka käyvät kerran ja hakevat käytännön ohjeita harjoituksiin, ja teemme sitten yhdessä pari erilaista. Sitten on niitä, jotka haluavat pyrkiä johonkin, löytää vastauksia kysymyksiinsä tai vain saada stressiä hallintaan. He käyvät luonani kahdesta neljään kertaa, yleensä muutaman kuukauden välein.

Harjoittelua itsensä mukaan

Heidi kehottaa minua ottamaan ryhdikkään, mutta rennon asennon, ja istumaan sohvalla niin, että jalkapohjat koskettavat kokonaan lattiaa. Saan pari sohvatyynyä selkäni tueksi. Suljen silmät ja kuuntelen vain Heidin rauhallista ja turvallista ääntä.

Hengitä syvään. Anna ilman virrata keuhkoihin omaan tahtiin. Rentouta kasvojen lihakset. Posket... otsa.... niska. Rentouta hartiat... kädet... jalat. Tunne, miltä tuntuu jaloissa, kun ne koskevat lattiaa. Miltä tuntuu sormissa. Tuntuuko jossain kohtaa vartaloa lämpöä... vai tuntuuko viileyttä. Tuntuuko jossain ehkä kipua... voit laittaa kätesi siihen, missä kipua on.

Jatkamme muutaman minuutin. Sitten Heidi pyytää aukaisemaan silmät ja kumauttaa puisella palikalla hennosti pientä, metallista ruukkua. Suloisen kumea sointi jää hetkeksi kaikumaan huoneeseen.

Tunnenko rentoutuneeni? Kyllä. Tunnenko kiireen kadonneen? Kyllä. Tunnenko oloni virkeäksi? Jotakuinkin kyllä. Mindfulness siis toimi.

Mutta olenko jo tehnyt tätä itsekseni? Aamuisin suihkussa olen keskittynyt siihen, miten ensimmäiset vesipisarat lämmittävät kasvoja ja liukuvat pitkin kehoa. Seurannut silmät kiinni miten iho kostuu ympäri kehoa, huokonen kerrallaan ja mukautuu veden lämpötilaan.

- Kyllä, se on juuri sitä läsnäolemisen taitoa, Heidi hymyilee. - Sitä voi tehdä missä vaan, milloin vaan ja juuri sen ajan, mikä tuntuu sopivalta. Esimerkiksi äskeistä harjoitetta voi tehdä minuutin tai vaikka puoli tuntia. Itse en koskaan katso kelloa mindfulnessia tehdessäni.

Astun ulos ovesta, vedän syvään henkeä ja annan keväisen auringon hyväillä poskiani. Olo on suhteellisen tyytyväinen. Uutta ja keskeistä harjoittelussa on se, että annetaan ajatusten tulla ja hyväksytään ne, katsellaan niitä ikään kuin ulkopuolelta. Kokeilemisen arvoista, ehdottomasti. Voi löytää itsestä ajatuksia, joista ei tiennytkään ja oppia antamaan itselleen armoa, hyväksymään itsensä paremmin. Sitä ei koskaan ole liikaa.