Talvi- ja jatkosota mullistivat monen elämän. Karjalaistyttö Ida Katariina Siira lähti Tampereelle töihin kenkätehtaaseen. Palkka oli pieni, mutta Ida säästi ja sai ostettua peilipiirongin. Ida, avioiduttuaan Luhtala, oli äitini täti ja kummitäti.

Vuonna 1968, 20-vuotiaana, lähdin itse Tampereelle opiskelemaan kirjallisuutta. Toisinaan kyläilin äitini Martan (1924-2009) kanssa leskirouva Idan luona Itsenäisyydenkadulla. Aina joskus täti otti esiin likööripullon, ja kohta punahehkuiset kristallit heijastuivat piirongin peilistä. Idalla ei ollut lapsia, joten vitsailin äidille, että " kun sinä perit Idan, minä haluan sen piirongin".

Vuonna 1904 syntynyt Ida kuoli 1977, ja kirjanpitäjä-äitini todellakin sai Idan tavarat. Piirongille ei vanhempieni kodissa kuitenkaan ollut tilaa. Niin "tilausperintöni" tuli Helsinkiin 1978, ja on yhä kotonamme Vantaalla. Minä olen muuttunut opiskelijasta toimittajaksi ja toimittajasta lastenkirjailijaksi, mutta piironki on ja pysyy. Sen päälle asetetaan joulukynttilät ja synttärikukat ja viinipullot, kun on vieraita.

Äitini ehdotuksesta piironki siirtyy naiselta naiselle. Idan tavoin minullakaan ei ole lapsia, joten jälkeeni sen saa kummityttöni Emma (s. 1985), joka opiskelee käsikirjoittamista Joensuussa. Minä olen paitsi Emman kummi myös hänen tätinsä.

Tuula Korolainen