”Jos tämä onnistuu, pystyn elämässäni todennäköisesti melkein mihin tahansa!”
 
Minkäänlaisia kokoamisohjeita ei ollut käytettävissä.  Ensimmäisellä kerralla olo oli kuin pienellä oravalla, jolla on 100 pähkinää, eikä yhtään hammasta. Olin suorituskykyni äärirajoilla, mutta osaset löysivät parinsa. Olin voittaja!

Liki neljä ja puolimetriä leveä, pari metriä korkea, musta kirjahylly on puusepäntyön mestarinäyte. Sen massiivisuus on harhaa. Huonekalu koostuu taitavasti tehdyistä osista, jotka sopivat käsittämättömän tarkasti yhteen. Osia on musertavan paljon.  Kokonaisuuksien hahmottaminen ei ole vahvinta osaamisaluettani.
 Äitini muistaa kirjahyllyn lapsuudenkodistaan. Se oli hänen isänsä työhuoneessa Helsingin Kalevankadulla 1930-luvulla. Minulle se päätyi 40 vuotta myöhemmin ja on ollut mittatikkuna, kun olen muuttanut
asunnosta toiseen.

Kirjahylly ja minä olemme kasvaneet yhteen. Se luo omalla tavallaan tarinaa yli sukupolvien.  Sieltä löytyy isoisäni ja vanhempieni kirjoja. Hyllyillä olevista opuksista voi lukea minunkin elämäni kulkua. Pian on taas lastenkirjaosasto vilkkaassa käytössä. Toivottavasti pojantytärkin löytää aikanaan kodin, jossa on neljä ja puoli metriä ikkunatonta seinää.

Isoisän kirjahyllyyn kuuluu iso kirjoituspöytä. Se on nykyisin veljenpoikani opiskelija-asunnossa Tampereella. Mahtuu ovista, kun sekin on näppärästi koottava ja purettava. Ei minkäänlainen haaste teekkarille. Kirjahylly ja pöytä ovat nyt omilla teillään, mutta samaa puuta niin kuin isoisäni, äitini, minä ja veljenpoikanikin.  

Inari Uusimäki