Aamuisin haluan heräillä rauhassa ja hitaasti. Minulla on onni, että mieheni tuo minulle aina aamukahvit sänkyyn. Hellyydestä, tietenkin, mutta myös siksi,  että silloin hänelle jää enemmän tilaa lehtensä 
kanssa keittiön pöydän ääressä.

Sänky on 28-vuotias. Minä ja mieheni rakensimme sen itse vuonna 1982, joululomalla, uuden vuoden alkupäivinä. Olimme silloin opiskelijoita, asuin soluasunnossa Puistolassa. Haimme sängynlaudat kävellen 
puutavaraliikkeestä Tapanilasta. Oli paukkupakkanen. Sänky rakennettiin opiskelija-asunnossani. Siitä tuli 120 senttiä leveä. Seuraavana vuonna muutimme mieheni kanssa yhteen. Sänky muutti mukanamme Otaniemeen ja sieltä kuuden vuoden kuluttua Hyvinkäälle keltaiseen taloon, jossa edelleen asumme. Sänky oli ensin puunvärinen, lämpimän maalinsa se sai Hyvinkäällä.

Tähän kapeaan sänkyyn liittyy helliä ja huvittuneita tunteita. Sänkyä on nimitetty laivaksi, veneeksi, elämän purreksi, keskikokoiseksi valtaistuimeksi... Olemme eläneet yhteistä elämää mieheni kanssa 30 vuotta. Olen siitä onnellinen ja ylpeäkin. Vaikka sänky on kapea, lapset ovat mahtuneet aamuisin kainaloon -  ja mahtuvat vieläkin joskus kotona käydessään. Sängyllä notkutaan pitkin poikin, kun katsellaan telkkaria 
tai kuunnellaan musiikkia. Viereisen huoneen sohva on kotimme hyödyttömin huonekalu. Joskus ihmiset ihmettelevät kuinka mahdumme tähän vuodesta toiseen. Itse asiassa olemme muokanneet itseämme sänkyä varten. Vuosi sitten aloitimme terveysprojektin ja laihdutimme itsemme kapeammiksi, koska on hauskaa mahtua juuri tähän sänkyyn. Tietysti näin moneen vuoteen on kuulunut myös riitaisia hetkiä. Silloin 120cm on aivan liian vähän. Uni mahtuu tulemaan vasta, kun sopu on syntynyt.

Oleilen sängyllä paljon. Aamuisin luen lehteä, katson telkkariuutisia, pelaan pasianssia ja ratkon sudokua, jumppaan aivojani ja keskityn alkavaan työpäivään, jonka teen kotona, tosin viereisessä rakennuksessa.

Hitaan aamun jälkeen kuvittajan työpäivä jatkuu yleensä pitkälle iltaan asti, ja usein työt kieltämättä kulkeutuvat työhuoneelta kodin puolelle, sänkyyn asti. Iltaisin lueskelen siellä kirjoja ja käsikirjoituksia, 
piirtelen luonnoksia ja kirjoittelen muistiinpanoja. Lepäilen ja tuumailen. Kun katselen sängyltä ympärilleni, näen viisi eri-ikäistä kaappia, eletyn elämän. Hallitsen sängystä omaa tilaani.

Virpi Talvitie