2.3. Teemalauantai: Woody Allen & Annie Hall

Woody Allenille omistetaan maaliskuussa peräti kaksi Teemalauantaita. Teemailloissa esitetään Robert B. Weiden ohjaama uusi kaksiosainen dokumenttielokuva Woody Allenista sekä kaksi Allenin elokuvaa uran eri puolilta: 1970-luvun mestariteos Annie Hall ja Allenin 2000-luvun parhaisiin töihin kuuluva Vicky Cristina Barcelona. Lisäksi Allenin elokuvia nähdään Teeman perjantai-illoissa.

Kohteelleen sopivaan uusasialliseen tyyliin nimetty Woody Allen, dokumentti (Woody Allen: A Documentary, 2011) seuraa läheltä ja tarkasti New Yorkin Brooklynissa vuonna 1935 syntyneen elokuvantekijän, näyttelijän, kirjailijan ja koomikon pitkää uraa. Dokumentin ohjaaja Robert Weide on Allenin ystävä, ja hän on paitsi saanut Allenin avautumaan myös onnistunut houkuttelemaan mukaan lähes kaikki Allenin uran kannalta keskeiset henkilöt Letty Aronsonista Jack Rollinsiin, Diane Keatonista Penélope Cruziin.

Dokumenttielokuvan lyhennettyä versiota on esitetty Suomessa elokuvateattereissa. Nyt tämä alun perin amerikkalaiselle PBS-kanavalle tehty kaksiosainen dokumenttielokuva nähdään meillä ensi kertaa koko pituudessaan. The New Yorkerin arvio liki nelituntisesta dokumentista oli: ”niin koukuttava ja valaiseva että se tuntuu liian lyhyeltä”!

Ensimmäisen teemaillan aikana ehditään Woody Allenin uralla 1970-luvun loppuun, Allen Konigsbergin brooklynilaisesta lapsuudesta ensimmäisten vitsien kirjoittamisen ja ensimmäisten lavaesiintymisten kautta läpimurtoon televisiossa sekä ensimmäisiin omiin elokuviin: Ota rahat ja juokse, Bananas, Unikeko, Sota ja rakkaus, Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä… Vuonna 1977 valmistui Woody Allenin ensimmäinen kypsä mestariteos Annie Hall.

Woody Allenista tuli aikansa tärkein amerikkalainen koomikko, joka elokuvissaan pisti rohkeasti peliin oman persoonansa ja henkiset koukeronsa. Erityisesti Annie Hall (1977), Manhattan (1979) ja Stardust Memories – Muistelmia (1980) olivat teräviä ja älykkäitä sukelluksia allenilaiseen sielunmaisemaan.

Neljällä Oscarilla palkittu, suureksi yleisöhitiksi muodostunut Annie Hall oli Allenin lopullinen läpimurto elokuvantekijänä. Elokuva kartoitti Allenin rakkaussuhdetta Diane Keatoniin 1970-luvun alussa, samoin kuin syitä tuon suhteen kuihtumiseen. Keaton ja Allen erosivat ystävinä, mikä mahdollisti tämän hyvin omaelämäkerrallisen elokuvan synnyn. Kuten Allen elokuvassa toteaa: jos hän toisinaan liioittelee, hän tekee sen vain huvin vuoksi.

Annie Hallissa Allenin omakuva on kuuluisa newyorkilainen juutalaiskoomikko Alvy Singer, joka tapaa lännessä varttuneen Annien, rakastuu tähän ja yrittää sivistää tätä. Alvy/Allen rakastaa Fellinin ja Bergmanin elokuvia, on pakkomielteisen kiinnostunut kuolemasta ja potee jos jonkinlaista neuroosia. Todelliset tunteet ja epävarmuutensa hän yrittää peittää jatkuvan puhumisen ja nälvimisen taakse.

Allenilaisen itseanalyysin ohella Annie Hall on terävä oman aikansa satiiri, jossa Allen irvailee poliitikkojen, älykköjen, korkeakulttuurin, popmusiikin, psykoanalyysin, tv-sarjojen, juutalaisuuden, seksin, kuoleman ja Woody Allenin kustannuksella. Vaikka elokuva perustuu näyttelijöiden todelliseen suhteeseen ja antaa tietysti enemmän heidän taustojaan tunteville, katsojan ei tarvitse tietää sitä elokuvasta nauttiakseen.

Annie Hallista kasvaakin osuva ja yksityiskohdissaan rikas kertomus moderneista ihmissuhteista ja niiden moninaisista epävarmuuksista.