Älä käännä heille selkääsi (12)

Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle, 1955) on perinteisesti mainittu elokuvaksi, jossa nuorisokapina ja rock-musiikki saapuivat elokuviin. Monessa maassa elokuvaa sensuroitiin tai se suorastaan kiellettiin, ja nuorten kerrottiin mellakoineen sen esityksissä.

Nykyään voi tietysti ihmetellä miksi, mutta näin todellakin oli. Bill Haleyn esittämä Rock Around The Clock ei ehkä ole kovin rajua rockia, mutta se nousi elokuvan ansiosta listaykköseksi ja oli ensimmäinen esimerkki rock-kappaleen käytöstä elokuvan tunnussävelmänä. Joissakin teattereissa se sitten leikattiinkin pois esityskopiosta, koska rockin pelättiin turmelevan nuoria. Hollywoodilaisuutta oli tietysti sekin, että elokuvan nuorisokapinallisia esittävät Vic Morrow ja Sidney Poitier olivat jo lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin teinivuosiaan.

Kaiken kaikkiaan Älä käännä heille selkääsi kuvaa ja kritisoi varsin vilpittömästi koulujärjestelmää, joskin enemmän opettajan näkökulmasta. Kirjailija Evan Hunterin eli Ed McBainin opettajakokemuksiin perustuva elokuva kertoo englannin kielen opettajasta, joka saapuu huonomaineeseen newyorkilaiseen kouluun. Sinne on kerätty oppilaiden pohjasakka, jotta he eivät häiritsisi kunnon nuorten opiskelua muissa kouluissa. Uusi opettaja yrittää silti saavuttaa oppilaidensa luottamuksen ja motivoida heitä opiskelemaan, jotta he välttäisivät rikolliskierteen ja vankilat tulevaisuudessa.

Elokuva ei näitä nuoriaan kaunistele. He ovat ilkeitä, väkivaltaisia ja suulaita, joukossaan potentiaalisia raiskaajia ja rikollisia. Kerronnassa ja teemoissa on ajan amerikkalaiselokuvalle harvinaista arkisuutta, ja elokuvan tehoa lisäävät Glenn Fordin sekä Sidney Poitierin johtamien näyttelijöiden hyvät roolityöt. Elokuvan shokeeraavuuden 1950-luvulla ymmärtää vielä nytkin.

Stokerin roolissa nähtävä Paul Mazursky ei päätynyt hänkään nuorisorikolliseksi vaan elokuvaohjaajaksi. Mazurskyn lauantaina 13.4. esitetty omaelämäkerrallinen elokuva Nuoruuteni Greenwich Village kertoi ajoista juuri ennen kuin hän näytteli tässä elokuvassa.

Elokuva on esitetty edellisen kerran televisiossa vuonna 1992.

(Teksti: Vesa Nykänen)