Asfalttilampaat (16)

Mikko Niskasen nuorisoelokuvien sarja päättyi vuonna 1968 Asfalttilampaisiin, joka perustuu Sakari Haaran romaaniin. Se kertoo herkästä ja taiteellisesta Ville Hermannista, joka ei sopeudu pikkukaupungin likaisten ja ahtaiden juorujen ja vaatimusten muottiin. Mies, joka tuhoutuu vavahduttavan ja tunnevoimaisen rakkauden hyökyyn. Niskanen koki kirjan tarinan itselleen kovin läheiseksi, ja hän oli suunnitellut siitä filmiä jo kauan.

Asfalttilampaat joutui tuotantovaiheessa kohtuuttoman kovaan vastatuuleen. Tuotantoyhtiö FJ-filmi oli saanut uuden johdon ja uuden tuottajan: Jörn Donner, joka oli ollut osarahoittajana jo Lapualaismorsiamessa, otti tuotantovastuun Asfalttilampaista.

Niskanen ei tullut lainkaan toimeen Donnerin kanssa. Aluksi Donner eväsi Niskaselta värifilmin käytön, sitten määräsi käsikirjoituksen kokonaan uusittavaksi, ja piti lopulta leikkauspöydässä kaiken päätäntävallan itsellään. Donner muutti koko elokuvan herkän sävyn lisäämällä käsikirjoitukseen kaupallisia seksikohtauksia, joista hänen oma tuotantonsa oli tullut tunnetuksi. Niskasen kauhuksi Donner vieläpä kuvasi leikkausvaiheessa lisäkohtauksen, jossa hän itse esittää rietasta gynekologia, joka raiskaa raskaana olevan tytön. Niskanen saattoi vain katsoa, kuinka hänen henkilökohtainen rakkaudentyönsä turmeltiin. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan katsonut valmista elokuvaa loppuun saakka.

Kokonaisuutena Asfalttilampaat on rosoinen ja vaikuttava kuvaus nuoresta herkästä rakkaudesta, joka tuhoutuu suvaitsemattoman ja moraalisesti sisäsiittoisen pikkukaupungin puristuksessa. Eero Melasniemi ja Kirsti Wallasvaara ovat uskottavia ja aitoja, ja Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan antaa tarinalle mahtipontista hehkua.