Auf Wiedersehen Finnland (12)

”Meille kerrottiin, että Hitleriltä on tullut päiväkäsky: suomalaisia tyttöjä täytyy kohdella aseveljinä, tuokaa Saksaan. Sillon lähettiin.”

Auf Wiedersehen Finnland on dokumentaarinen elokuva sadoista nuorista suomalaisnaisista, jotka lähtivät Lapin sodan puhjettua, syyskuussa 1944, Suomesta saksalaisten sotilaiden mukana kohti Saksaa. Elokuva kartoittaa kirjoittamatonta suomalaista sota-aikaista tunnehistoriaa: vasta nyt matkan kokeneet naiset pystyvät puhumaan kielletystä rakkaudestaan, matkasta ja katkerasta kotiinpaluustaan. Useimmat naisista palasivat Suomeen viimeistään vuoden 1948 aikana, ja Valtiollinen poliisi kuulusteli heitä Hangon karanteenileirillä mahdollisina vakoojina.

Menneeseen palaaminen on kovaa työtä. Elokuvan päähenkilöt, Elma, Terttu, Kaisu, Roosa ja Frans, yrittävät tulla toimeen toistensa ja torjuttujen muistojensa kanssa. Frans on saksalaisen sotilaan poika ja painostanut äitiään yli 40 vuotta kertomaan isästä. Silti äiti vaikenee yhä.

Elokuva on tunnelmaltaan unenomainen mutta myös mustan huumorin täyttämä kuvaus nuoren ihmisen seikkailusta kohti tuntematonta. Hetkittäin elokuva vie katsojan pojan kipeän kamppailun keskelle, kun hän yrittää löytää vaietun tarinansa. Torjuttujen muistojen rinnalle nousevat amerikkalaisten sotilaiden värifilmille kuvaamat harvinaislaatuiset otokset luhistuneesta Saksasta vuonna 1945.

Dokumentin päähenkilöt joutuvat lopulta kysymään itseltään, voiko käsittelemätön menneisyys varastaa ihmiseltä kokonaisen elämän.

Ohjaaja Virpi Suutari (s. 1967) on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Pohjois-Suomessa, ja työskentelee nyt toimittajana ja elokuvaohjaajana Helsingissä. Suutari on aiemmin käsikirjoittanut ja ohjannut lukuisia kansainvälisesti palkittuja dokumentaarisia elokuvia kollegansa Susanna Helken kanssa: mm. Synti (1995), Valkoinen Taivas (1998), Joutilaat (2001) sekä Pitkin tietä pieni lapsi (2005).