Elävä arkisto: Esa Saarinen 60 vuotta

”Punktohtorinakin” tunnettu Esa Saarinen (s. 27.7.1953) väitteli filosofian tohtoriksi jo 24-vuotiaana vuonna 1978. Nuori filosofi ei vältellyt nk. julkista järjenkäyttöä, vaan hänestä tuli eräänlainen mdeian lemmikki ja monien keskusteluiden vakiovieras. Eräänlainen julkinen läpimurto oli Jan Blomstedtin kanssa yhdessä kirjoitettu teos Punk-akatemia vuonna 1980, joka luotasi suomalaista kulttuuria. Tätä seurasivat mm. teokset Terässinfonia (1981, M. A. Nummisen kanssa), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Hän toimi 1980-luvulta alkaen Helsingin yliopistossa assistenttina, dosenttina ja vt. professorina. Saarinen oli suosittu luennoitsija ja sai ansioistaan opettajana Eino Kaila -palkinnon. Nykyään Saarinen on yritysvalmentaja ja kirjailija sekä vuodesta 2002 alkaen systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Teknillisessä Korkeakoulussa (Aalto-yliopisto).

E. Saarisen 60-vuotisjuhlan kunniaksi Elävä arkisto kääntää katseensa nuoreen Saariseen esittämällä minihenkilökuvan Pääosassa: Esa Saarinen vuodelta 1982. Nuori filosofi pohtii siinä filosofian tehtävää maailmassa, sekä innostuu valtakritiikissään rockin ja feminismin mahdollisuuksista. Marko Gustafssonin haastatteluosuuden jälkeen esitetään vuodelta 1991 Muutostekijät: Nöyryytys. Siinä fokuksessa on Saarisen tuon ajan lempitermi ”latistuksen mankeli”. Lama-Suomen työelämä ja organisaatiokulttuuri on täynnä kyykyttämistä, pottuilua ja nöyryytystä, ja tätä vyyhtiä Saarinen lähti purkamaan tähtäimessään maan talouden menestyminen.