Elävä arkisto: Helsingin olympialaiset

Kun Helsingin vuodeksi 1940 sovitut olympialaiset peruuntuivat sodan vuoksi, sai Helsinki järjestettäväkseen vuoden 1952 kesäolympialaiset. Kisojen järjestäminen oli sodasta toipuvalle Suomelle ponnistus, vaikka suurin osa kalliista rakennustöistä olikin tehty jo vuoden 1940 kisoja varten. Olympia- ja uimastadioneille rakennettiin lisäkatsomot, ja kisavieraiden majoittamiseksi nousi Kisakylä, kulkuyhteyksiä täytyi parantaa niin satamissa kuin muuallakin, ja kisavieraiden vastaanottamiseksi rakennettiin Seutulan lentokenttä. Oman lisänsä jälleenrakentamiseen toivat hotellit, ravintolat ja muut palvelut. Saman vuoden syyskuun puoliväliin mennessä Suomi maksoi myös sotakorvauksensa loppuun.

Kisaa edeltävänä kesänä tehty lyhytelokuva Helsinki valmistautuu olympialaisiin (1952) toivottaa kansainväliset vieraat tervetulleiksi pohjoiseen pääkaupunkiin. Helsinki näyttäytyy siistinä, ahkerana ja kauniina kaupunkina, jota englanninkielinen opasneito esittelee. Aivan alkajaisiksi laivalla saapuvalle turistille esitellään Olympia-laituri ja Palace-hotelli, joita satamassa kiireisesti rakennetaan. Ohjelmassa esitellään kaikki merkittävät kisapaikat ja hankkeet, ja lopuksi presidentti J.K. Paasikivi toivottaa vieraat tervetulleiksi kankealla englannillaan.

Lyhyessä filmiraportissa Olympiaradio 1952 kerrotaan siitä massiivisesta urakasta, jonka eteen Yleisradio joutui tarjotessaan kansainvälisen radioinnin sadoille miljoonille radionkuulijoille ympäri maailma. ”Radio tuo kisat kotiin – Med radion på stadion” oli Ylen kisatunnus, ja globaalisti käsitettynä se oli mittava urakka, johon eduskunta myönsi 138 miljoonan markan erillisbudjetin. Stadionin itäkatsomon alle rakennettiin maailman suurin tilapäinen radiokeskus, jossa hyöri 140 ulkomaista selostajaa. Yhteensä ulkomaanradioinnin parissa työskenteli noin 700 suomalaista avustajaa ja teknikkoa. Suotta ei ohjelmassa todeta, että ”olympiaradioinnit olivat suomalaisten radiomiesten kunniakas voimainkoetus – täynnä työtä, taitoa, jännitystä ja hyvää toveruutta”.

Kaksi vuotta kisojen jälkeen valmistunut dokumentti Muistojen kisakesä (1954) kertaa onnistuneiden järjestelyitten tarinan: kuinka pieni ja sinnikäs Suomi pystyi järjestämään kansainväliset mittapuut täyttävät kisat. Jo pelkkä kilpailijoiden ja kilpailuja seuraamaan saapuvien ulkomaalaisten määrä jännitti järjestäjiä: ”Paljonhan heitä kaikkia tuli, mutta ei läheskään niin paljon, mihin olimme varautuneet. Ja kun vielä toivottiin oman maan asukkaiden hillitsevän matkustushaluaan, olimme lievästi pettyneitä, kun eivät hotellimme ja turistipaikkamme täyttyneetkään, ja kun junissa ja busseissa oli yllin kyllin matkustustilaa kaikille mattimyöhäisillekin.”

Dokumentissa käydään läpi kisojen kohokohtia, mutta muistetaan myös olympialaisten merkitys inhimillisen kanssakäymisen muotona. Kansojen keskinäisen yhteistyön ja tutustumisen merkitys on tärkeä ”rikkinäisen aikakautemme lääkitsemiseksi ja eheyttämiseksi”.

Suomen kansaa lääkitsi ja eheytti monien urheilusaavutuksien ohessa se, että neitomme Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi.