Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (12)

F.E. Sillanpään romaani Ihmiselon ihanuus ja kurjuus ilmestyi vuonna 1945 kustannustoimittajan kokoamana. Tuolloin Sillanpään luovuus oli jo sammunut alkoholismin alle, eikä Nobel-palkittu kirjailija tuottanut uutta tekstiä. Romaanissa Sillanpää katselee taaksepäin, sotaa edeltävään aikaan; myös hänen 1950-luvulla valmistunut muistelmasarjansa perustui pitkälle ennen sotia kirjoitettuihin teksteihin.

Romaani – samoin kuin Matti Kassilan elokuvaversiokin – kertoo luovuutensa hukanneesta kansainvälisesti palkitusta kirjailijasta sodan kynnyksellä. Hahmo on helppo tulkita Sillanpään omakuvaksi. Sillanpään teksti huokuu elämään pettymistä, väsymystä ja turhautumista, jossa avioliitto koetaan arjen vankilaksi, josta paetaan alkoholiin ja nuoruusmuistoihin. Kirjailija Martti Hongisto lähtee juovuspäissään tapaamaan nuoruudenrakastettuaan Annaa Lepaan kartanoon. Martti ja leskeksi jäänyt Anna päätyvät sänkyyn, mikä kohottaa Martissa hetkeksi miehistä luovuudentuntoa.

Kassila oli ohjannut Sillanpään Elokuun vuonna 1956, ja elokuva on vuosien varrella mainittu usein parhaimpien kotimaisten klassikkojen joukossa. Ihmiselon ihanuus ja kurjuus on sitä selkeämmin epookkielokuva: se sijoittuu elokuuhun 1939, mikä lisää sen jännitettä ja vanhan maailman romahtamisen uhkaa sodan kynnyksellä. Sillanpäähän sai Nobelinsa syksyllä 1939, juuri ennen sodan syttymistä.

Lasse Pöysti ja Liisamaija Laaksonen kirjailijana ja tämän nuoruudenrakastettunaan tekevät hienovireistä ja uskottavaa työtä. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Tuula Nyman, Esko Roine, Antti Litja, Raili Tiensuu ja Konsta Mäkelä. Nuorena Marttina nähdään Samuli Edelmann, ja yhtä perheen lapsista esittää pieni Jasper Pääkkönen.