Kabulin lapsi

Sota ja Taliban-hallinto ovat runnelleet Afganistanin pääkaupunkia Kabulia yli 25 vuotta. On jälleenrakennuksen aika. Taksikuski Khaled kurvailee pitkin kaupungin vilkkaita katuja aasien ja panssarivaunujen välissä. Hänen taksiinsa nousee siniseen, kasvot kokonaan peittävään burkaan pukeutunut nainen kapaloihin kääritty vauva sylissään. Auto saapuu päämäärään, ja nainen astuu ulos. Kun uusi asiakas nousee kyytiin, pieni lapsi on edelleen takapenkillä.

Afganistanilais-ranskalaisessa elokuvassa Kabulin lapsi äidin etsiminen toimii sodan runteleman kaupungin vertauskuvana. Ohjaaja Barmak Akramin mukaan Kabulissa on edelleen yli 50 000 katulasta sodan jäljiltä.

Elokuvassa Khaled joutuu etsimään ratkaisua yllättävään tilanteeseen kaupungin, ihmisten ja tapahtumien vilinässä. Kuka on äiti? Kuinka hänet voisi löytää? Khaled kyselee kadun ihmisiltä, tutuilta ja tuntemattomilta. Kun minkäänlaisia jälkiä ei löydy, Khaled alkaa tuntea vastuuta lapsesta, jonka kohtalo on ikään kuin jättänyt hänelle. Pitäisikö hänen adoptoida poikalapsi, koska hänellä itsellään on vain tyttäriä?

Vaiheikkaasta, kaoottisesta ja koomisestakin elokuvasta kehittyy Khaledin kasvutarina, kun hän miettii, millainen on maa, jossa äiti joutuu hylkäämään oman lapsensa. Koskettava, mutta sentimentaalisuuden karikot välttävä, elokuva on saanut hyvän vastaanoton muun muassa Toronton elokuvafestivaalilla 2008.