Kevätuhri Pietarissa

Pariisi, 29.5.1913. Champs Élysées-teatterissa tehdään musiikin ja tanssitaiteen historiaa. Venäläissäveltäjä Igor Stravinskyn (1882-1971) teos Le Sacre du Printemps / Kevätuhri kantaesitetään kaoottisissa, mellakan asteelle kiihtyvissä tunnelmissa. Stravinskyn alkuvoimainen musiikki nopeine tahdin- ja tyylinvaihdoksineen ei lainkaan vastannut yleisön käsitystä ”kauniista” musiikista.

Ehkä vielä enemmän ärsytti Vaslav Nijinskyn Ballet Russes -ryhmälle laatima koreografia, jossa ei nähty totuttua siroa balettia. Sen sijaan primitiivisiin asuihin puetut mies- ja naistanssijat äityivät nykivään liikehdintään, vääristyneisiin asentoihin, jalkojen tömistelyyn ja välillä jopa käänsivät selkänsä yleisölle. Katsojat joutuivat myös todistamaan shamanismia, nuoren neidon kuolintanssia ja uhrausta kevään hengille. Se oli tuolloin aivan liikaa.

Kuitenkin hieman myöhemmin ensin Stravinskyn musiikki - tanssista irrotettuna - tunnustettiin mestarilliseksi. Aikanaan arvon sai myös Nijinskyn taide, joskin alkuperäinen koreografia katosi vuosikymmeniksi. Millicent Hodson ja Kenneth Archer rekonstruoivat sen vuonna 1987.

Kevätuhri on orkesteriteoksena noussut koko 1900-luvun eittämättömien merkkiteosten joukkoon, ja siihen on tehty yli 150 erilaista koreografiaa eri puolilla maailmaa. Vuonna 1977 avaruuteen laukaistun Voyager 1 -avaruusluotaimen kultaisella tallennelevyllä Le Sacre on jo taivaltanut inhimillisen äänikokoelman osana yli 18 miljardia kilometriä kohti aurinkokuntamme rajoja ja mahdollisia uusia kuulijoitaan, joita ääniterveinen saattaisi sykähdyttää yhtä paljon kuin maan asukkaita sadan vuoden ajan.

Kapellimestari Valeri Gergijev on luonnehtinut tuota iltaa 29.5.1913 Champs Élyséessä 1900-luvun verettömimmäksi vallankumoukseksi – tiettävästi vain nyrkiniskuja vaihdettiin, huutoa oli sitäkin enemmän.

Pietarin Mariinski-baletti esittää Vaslav Nijinskyn alkuperäisen (tai hyvin lähellä sitä olevan) koreografian, jonka Millicent Hodson lähes 10 vuoden uurastuksen jälkeen sai rekonstruoitua. Nicolas Roerichin alkuperäisen puvustuksen ja lavasteet on mallintanut Kenneth Archer. Päärooleissa tanssivat: Alexandra Josifidi (Valittu), Elena Bazhenova(Vanha nainen) ja Vladimir Ponomarev (Shamaani). Valeri Gergijev johtaa Mariinskin orkesteria sen kotisalissa kuvatussa esityksessä, jonka toteutukseen Hodson osallistui.