Kuinka käydä sotaan?

Sodankäynnin taidossa yksi on ylitse muiden: toimiva huolto. Sillä on voitettu enemmän kuin nerokkaalla strategialla tai ketterällä taktiikalla milloinkaan.

Kuvittele, että sinulla on 150 000 miehen armeija. Ennen kuin päästään taistelukentän lähellekään, sotilaille on järjestettävä jostain 4 000 kilokaloria päivässä, lämpimät vaatteet ja tukevat jalkineet, ja koko konkkaronkka aseineen, ammuksineen, telttoineen ja muineen on tarvittaessa siirrettävä satojen tai tuhansien kilometrien päähän. Miehet on saatava aamulla liikkeelle ja illalla nukkumaan. Aseet on varastoitava, ja käymälätkin olisi tarpeellista järjestää. Näissä hommissa ei juuri mitaleita ansaita, mutta muuten ei sotaa voiteta.

Historioitsija Saul David matkustaa ympäri Eurooppaa ja Aasiaa ja näyttää, miten armeijat ovat marssineet ja syöneet antiikin ajoista tähän päivään.

Osa 1. Eloonjäämisen taito

Taudit ovat kautta aikojen surmanneet enemmän sotilaita kuin vihollinen, ja sotatekniikan ehkä suurin mullistus oli säilykepurkki. Ensimmäisessä osassa nähdään myös, kuinka läheisesti moderni sotilasleiri Afganistanissa ja Rooman valtakunnan aikainen tukikohta muistuttavat toisiaan.

Osa 2. Mars, mars!

Sodankäynnin haasteista suurimpia on tuhansien miesten liikutteleminen poikki mannerten, jokien ja valtamerten. 1600-luvun kenraalien kirjeet ja Normandian maihinnousun suunnitelmat kertovat sinnikkään uurastuksen ratkaisevasta merkityksestä.

Osa 3. Aseisiin

Kun armeija on saatu pidettyä hengissä ja kuljetettua taistelupaikalle, on aika ottaa mittaa vihollisesta. Viimeisen osan aiheena on ammattisotilaan varustuksen historia. Taistelupaikalla tarvitaan myös välskäriä ja luusahaa. Ja kun taistelu on ohi, on siivottava paikat.