Laivakalle nuorempi

Charles Chaplinin elokuvien jälkeen Kino Klassikon komediasarja jatkuu toisen mykkäelokuvan suuren koomikon Buster Keatonin elokuvalla. Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill, Jr., 1928) on sitä edeltäneen Kenraalin ohella Keatonin hiotuin mestariteos ja luonnollisesti komedian merkkiteos.

1800-luvulle ja Mississippi-joen varrelle sijoittuva elokuva kertoo vanhan jokilaivan ärjystä kipparista, joka on joutunut riitoihin pahimman kilpailijansa kanssa. Kippari saa avukseen opiskelemasta palaavan poikansa, josta ei kuitenkaan tunnu saavan miestä tekemälläkään. Lisäksi poika rakastuu kilpailijan tyttäreen, jonka kanssa hän on käynyt samaa koulua.

Laivakalle nuorempi on Keatonille ominainen komedia, jonka temppuilun voima rakentuu komiikan ja toiminnan täydelliseen ajoitukseen sekä kivikasvoisen Keatonin pienten, mutta sitäkin merkittävimpien eleiden varaan. Keatonin huumorissa kohtaavat näin usein eeppisen suuret ja visuaaliset gagit sekä toisaalta pienimpien liikkeiden tai jopa liikkumattomuuden varassa toimivat, ihmissuhteille ja tunnelmalle rakentuvat vitsit.

Chaplinin tavoin Keaton ankkuroi elokuvansa tiukasti realismiin ja niin hurjimmatkin temput pysyivät uskottavina todenmukaisesti kuvatun ympäristön keskellä. Laivakalle nuoremmassa tämä näkyy selvimmin kuuluisassa myrskyjaksossa, jossa Keaton törmäilee luhistuvien talojen ja lentelevien esineiden keskellä. Kun kokonainen seinä kaatuu juuri ikkuna-aukon kohdalla seisovan Keatonin päälle, se todellakin tapahtuu.