Maa on syntinen laulu (16)
Julkaistu torstaina 16.05.2013 5 kommenttia 84 suositusta
19-vuotiaan Timo K. Mukan rohkea esikoisromaani Maa on syntinen laulu herätti paljon kohua ilmestyessään vuonna 1964. Kohutta ei selvinnyt myöskään Rauni Mollbergin vuonna 1973 ohjaama samanniminen elokuvasovitus. Raa’an naturalistinen ja häpeilemätön kuvaus nuoren lappilaistytön seksuaalisesta heräämisestä keräsi elokuvateattereihin yli 700 000 katsojaa, enemmän kuin yksikään muu elokuva 1970-luvulla.
Kuten samana iltana nähtävä Erik Blombergin Valkoinen peura (1952) Maa on syntinen laulu asettaa pääosaan muuttuvan naisen keskellä villiä erämaata. Eletään 1940-luvun loppua Lapissa, ja 18-vuotias Martta Mäkelä asuu perheensä kanssa pienessä Siskonrannan kylässä. Arjen epävarmuuden lisäksi Martta painii heräävän seksuaalisuutensa kanssa, mikä purkautuu aluksi ihastumisena ja sittemmin suhteena lappalaiseen poromieheen Oula Nahkamaahan.
Tämä ei miellytä Martan isää Juhania. Nuoren Martan ensikokemukset aikuistumisessa johtavat kohtalokkaisiin tekoihin pienessä kyläyhteisössä.
Rauni Mollberg kuvaa lappilaista elämänmenoa ennen kaikkea mystifioivan naturalistisesti. Luonto on lähellä, samoin inhimillisyys tai pikemminkin sen puuttuminen. Elokuvan pääteemat ovat suuria ja perustavia: elämä, kuolema, uskonto ja seksuaalisuus ovat kaikki vahvasti läsnä.
Alkuperäisteoksen kirjoittanut Timo K. Mukka ei ehtinyt nähdä marraskuussa 1973 elokuvateattereihin tullutta elokuvaa: hän menehtyi sydänkohtaukseen saman vuoden maaliskuussa vain 28-vuotiaana. Maa on syntinen laulu -romaanista on tullut moderni klassikko, ja se löytyy monien lukioidenkin lukulistoilta.
Elokuvan Marttana vakuuttaa nuori Maritta Viitamäki (s. 1952). Poromies Oulaa esittää Niiles-Jouni Aikio ja isä-Juhania Pauli Jauhojärvi. Aimo Saukko voitti Jussi-palkinnon roolistaan vanhana Äijänä. Lisäksi elokuvasta palkittiin Mollbergin ohjaus ja Kari Sohlbergin kuvaus.
Kesäkinon iltaa jatkaa toisenlainen Lapin ja viettien kuvaus, Erik Blombergin fantasiaelokuva Valkoinen peura.
Huom! Mollbergin elokuvaa käsitellään Radio Suomen kesäsarjassa Kaikki rakastavat torstaina 27.6. kello 19.08. Elokuvasta keskustelemassa on kirjailija Katja Kettu. Ohjelma uusitaan sunnuntaina 30.6. kello 23.03.
Lisätietoa ohjelmasta
Maa on syntinen laulu. Suomi 1973. O: Rauni Mollberg. N: Maritta Viitamäki, Niiles-Jouni Aikio, Pauli Jauhojärvi, Aimo Saukko.
Lähetä linkki
Katso myös...
Valkoinen peura (S)
Kauhua, noituutta ja intohimoja yhdistelevä elokuvaklassikko kertoo salaperäisestä lappilaiskaunottaresta, jonka vaarallinen lumous muuttaa valkoiseksi peuraksi. Ohjaus Erik Blomberg, pääosissa Mirjami Kuosmanen ja Åke Lindman.
Rakkaudella, Maire (12)
Veikko Aaltosen palkittu elokuva yksinäisessä kulissiavioliitossa elävästä vanhenevasta naisesta, joka kiinnostuu nuoren lesken tragediasta ja alkaa pakkomielteisesti suunnitella hyvitystä tämän kokemalle vääryydelle. Pääosissa Eeva Litmanen ja Minna Haapkylä.
Kommentit
Suomalaista idiotismia / raakaa TAPPAMISTA. Hävetkää kaksijalkaiset TAPPAJAT! Yle Teema BOIKOTTIIN!!
Ei vaan realismia, miksi pitäisi sievistellä ettei tällasta ole tapahtunut/ tapahtuu edelleen?? Naurettava kommentti, laitetetaan pää pensaaseen ja toivotaan että kaikki on hyvin ja mitään pahaa ei koskaan ole tapahtunutkaan. Ihme pumpulikalle..
Käsittämätön kommentti.
Väkivaltaa elokuvassa oli vähän, realistista erotiikkaa sen sijaan mukavan paljon normaalin näköisten näyttelijöiden näyttelemänä. Juonikin oli hyvä, silloin kun se eteni.
Lapin lisien kanssa antasin arvosanan 4/5.
Katsoin Maa on syntinen laulu -elokuvan ja hurjaa toimintaanhan tuo sisälsi. Elokuvan ikärajasuositus (kielletty alle 16 vuotiailta) on tosin aivan liian alhainen; moinen retroporno saattaa aiheuttaa elinikäisiä traumoja vielä 20-vuotiaillekin;)
Maa on syntinen laulu on huonoin elokuva mitä olen nähnyt. Kurjuuden kuvaaminen Mollbergin tyylillä saa roolihahmot näyttämään vähäälyisiltä elukoilta. Elokuvassa kurjuuden maximointi on kyllä onnistunut valtavan hyvin. Katson mielummin vaikka dokumentteja juutalaisten leirielämästä, siinä kurjuus on ahdistavaa ja rumaa, mutta silti ihmiset niissä ovat edelleen ihmisiä eikä elukoita. Aikoinaan suuret katsojaluvut saanut elokuva selittyy hyvin yksinkertaisesti sillä, että tissi ja tussu vilahtaa, mikä 70 luvulla oli niin harvinaista, että sitä kannatti lähteä suurin joukoin katsomaan. Oli hyvä, että elokuva voitti palkintoja ym. kunniaa, koska muutoin elokuvan katsominen olisi ollut häpeällistä prnohakuisten touhua.
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
SATURDAY 29.6.2013