Mikko Niskanen - ohjaaja matkalla ihmiseksi

Peter von Baghin "Ohjaaja matkalla ihmiseksi" on ainutlaatuinen suomalaiskansallinen triptyykki, kolmeen tunnin osaan jakautuva muotokuva Mikko Niskasesta (1929-1990), Poikien, Kahdeksan surmanluodin ja Ajolähdön ohjaajasta.

Niskanen oli suomalaisen elokuvan vaistonvarainen näkijä, sävykkäimpiä maaseudun kuvaajia, ja tuon alueen syvällisenä ymmärtäjänä jopa viimeinen. Niskanen oli myös armoitettu nuorison tulkki ja modernin kulttuurin väriläiskä, joka lietsoi moninaisia, usein äärimmäisiä tunteita. Hän oli nerokas ja ainutlaatuinen, tekijänä usein epätasainen ja ihmisenä aina arvaamaton, raadollinenkin persoona. Niskasen kolmen vuosikymmenen aikana syntyneet teokset ovat suomalaisissa oloissa harvinainen elokuvallinen omaelämänkerta: kuin salakavalasti ne kattavat ohjaajan henkilökohtaisen elämänvaelluksen kiintopisteet.

Mikko Niskasen tuotantoa hallitsee kaksi pääteemaa: maaseutu ja nuoriso. Maaseutu kietoutui hänen elokuviinsa yllättävästi, vain pienin liikkein, aluksi jopa melkein ironisessa valaistuksessa (Käpy selän alla). Nuoruuden aihe sen sijaan oli keskeinen alusta lähtien (Pojat). Myöhemmin maaseutu ja nuoriso liittyivät saumattomasti yhteen (Ajolähtö, Päätalo-sovitukset Elämän vonkamies ja Nuoruuteni savotat). Niskasen elokuvat haarautuivat paljolti samoista pääaiheista: kasvu ja lakastuminen, identiteetin kriisit, kapina, sopeutuminen ja talttuminen, elämän merkityksen ongelma hetkellä, jolloin kaikki tuntuu luisuvan alta...

Dokumentin ensimmäinen jakso valaisee Mikko Niskasen lapsuuden ja nuoruuden maisemaa, mukaan lukien hänen 1960-luvun elokuvansa, joissa ohjaajan katse kohdistui ensin sotaan, sittemmin nuoruuteen ja aikalaistuntoihin. Dokumentin kolmas jakso heijastaa Niskasen 1970- ja 1980-luvun elokuvia ja elämänvaiheita. Näiden välissä dokumentin toinen osa keskittyy kokonaisuudessaan Niskasen pääteokseen Kahdeksan surmanluotia, jossa elämän ja taideteoksen rajapinnat menettivät merkityksensä. Niskasen mestariteoksessa muotoutui vastaansanomattomasti kaikki se suru ja sääli, jonka vain syvällisin taide saattaa tavoittaa.

Peter von Baghin elokuvallisen muotokuvan materiaali on ainutlaatuinen: Niskasen kotiarkistot ja elokuvien poistot sekä lähimmäisten ja työtoverien haastattelut. Lopputulos on mallinsa näköinen suurtyö, yhtä suora ja hellä kuin Mikko Niskasen omat elokuvat.