Nunnan tarina (K11)

Kino Klassikon helmikuu on omistettu 1950–1960-lukujen hauraan kauniille naistähdelle Audrey Hepburnille. Hän oli saanut vuonna 1954 Oscarin läpimurtoelokuvastaan Loma Roomassa ja oli vuosikymmenen vaihteessa jälleen ehdokkaana näyttelijätyöstään Fred Zinnemannin tyylikkäässä draamassa Nunnan tarina (The Nun’s Story, USA 1959).

Nunnan tarina oli Hepburnin suurimpia suosikkeja omista elokuvistaan. Ehkä hieman yllättäen siitä tuli myös Hepburnin uran siihen asti suurin yleisömenestys. Vaikka se ei enää ole Hepburnin tunnetuimpia elokuvia, hän tekee siinä yhden uransa parhaista ja herkimmistä näyttelijäsuorituksista.

Tosipohjaisessa tarinassa Hepburn, joka päähenkilön tavoin oli syntyjään belgialainen, esittää varakkaan kirurgin tytärtä, joka vuonna 1930 liittyy luostariin ryhtyäkseen nunnaksi. Hänellä on kuitenkin vaikeuksia sopeutua nunnan elämän nöyriin vaatimuksiin, ja hän epäilee toistuvasti kutsumustaan.

Hänestä tulee Sisar Luke, joka opiskelee trooppista lääketiedettä päästäkseen lähetystyöhön Belgian Kongoon. Hän joutuu kuitenkin toistuvasti pettymään, ja toisen maailmansodan syttyminen tuo vielä omat moraaliset kysymyksensä.

Fred Zinnemann ei ehkä ollut Hollywoodin omaperäisimpiä ohjaajia, mutta hän oli varmasti yksi taitavimpia. Hän löysi aina aiheelleen sopivan kerrontatyylin niinkin erilaisissa elokuvissa kuin Sheriffi, Täältä ikuisuuteen, Kunnian miehet ja Shakaali. Myös Nunnan tarinassa Zinnemann tavoittaa täsmälleen oikean, herkän ja pohdiskelevan tyylin, joka sopii elokuvan teemoihin vakaumuksesta ja sen koettelemisesta.

Audrey Hepburn -sarjaa jatkavat elokuvat Huhu (14.2.) ja Yksin pimeässä (21.2.). Sarjan päätteeksi 28.2. oli tarkoitus esittää musikaaliklassikko My Fair Lady, mutta oikeudet omistava yhtiö ei pysty toimittamaan kopiota, jossa tämä komea laajakangaselokuva näkyisi alkuperäisessä muodossaan. Saatavilla on vain perinteisen televisiokoon mukainen 4:3-kopio, josta puuttuu lähes puolet alkuperäisestä kuvasta. Teema on elokuvia kunnioittava kanava, jolla elokuvat esitetään aina kun vain mahdollista niiden alkuperäisessä, oikeassa muodossa. Tämän vuoksi My Fair Lady jää valitettavasti ainakin tällä erää esittämättä.