Ohukainen, Paksukainen ja ukulele

Tapaninpäivän riemuksi Ohukainen ja Paksukainen -elokuvia ja paketin aluksi ja lopuksi mahtavaa ukulelemusiikkia.

Dokumentti Mahtava ukulele kertoo pienen suuren soittimen historiasta, suosion huipuista ja notkelmista sekä 2000-luvun uudesta tulemisesta. Ukulelesta on jälleen tulossa koko kansan soitin, jonka soittaminen on yhteinen, yhdistävä kokemus.

Dokumentissa seurataan kanadalaisen Langleyn koulun ukuleleorkesterin matkaa Havaijille. Soittimen alkuperää jäljitetään Madeiralle, josta se päätyi 1870-luvulla Havaijille ja sieltä Amerikkaan. Ukulelesta tuli muotisoitin, ja Ukulele Ike eli Cliff Edwards oli 1920-luvun kirkkaimpia tähtiä.

Villitystä seurasi kuitenkin unohdus. Ukulelesta tuli vitsi, ja se sai maineen sekopäiden soittimena. Nyt ukulele on jälleen alkanut soida kaikkialla.

Dokumentin jälkeen nähdään viisi Laurelin ja Hardyn komediaa.

Joulukuusikauppiaat (Big Business, 1929) on ilman muuta klassikko. Stan ja Ollie kauppaavat joulukuusia Kaliforniassa ja kohtaavat arkkivihollisensa James Finlaysonin esittämän äreän asukkaan. Tästä syntyvä kostoiskujen sarja paisuu ällistyttäviin mittoihin, kun kuusikauppiaat päätyvät hajottamaan asiakkaansa taloa. Usein kerrotun anekdootin mukaan kuvausryhmä oli tätä elokuvaa tehtäessä erehtynyt osoitteesta ja hajotti väärän talon – hyvä tarina, mutta ei ikävä kyllä totta.

Kimaran harvinaisin elokuva on samana vuonna valmistunut Vapaus (Liberty, 1929), jossa kaksikon esittämät vankikarkurit siviilivaatteita vaihtaessaan pukeutuvat vahingossa toistensa housuihin. Parin filmikelan ajan he sitten yrittävät vaihtaa housujaan, kun paheksuvat ja ällistyneet silminnäkijät selvästi epäilevät heitä vaikka mistä. Elokuvan huumori päätyy huimiin korkeuksiin Harold Lloydin huimapääkomedioita muistuttavassa jaksossa pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla. Taksiin pyrkivä nainen on muuten Jean Harlow juuri ennen meteorimaista tähtiuraansa.

Laurel ja Hardy olivat niitä harvoja mykkäkoomikkoja, jotka siirtyivät onnistuneesti äänielokuvan pariin. Kuten elokuva Muuttomiehet pulassa (The Music Box, 1932) osoittaa, ääni toi vain lisäulottuvuuksia heidän komiikkaansa ja hahmoihinsa. Elokuva sai kaikkien aikojen ensimmäisen lyhytelokuville jaetun Oscarin, ja se kuuluu ilman muuta kaksikon parhaimpiin. Stan ja Ollie ovat muuttomiehiä, jotka yrittävät raahata pianoa valtavien portaiden yläpäässä sijaitsevaan taloon. Pianonkielten iloisesti helkähdellessä käydään hersyttävästi, ellei peräti helisyttävästi, läpi kaikki asetelman tarjoamat variaatiot.

Pitkä komedia Merimiehiä ja maakrapuja (Our Relations, 1936) kertoo kahdesta merimiehestä, jotka rantalomalla kohtaavat kunniallista elämää viettävät kaksoisolentonsa.

Viimeisenä elokuvana nähdään Kesäleskiä Havaijilla (Sons od the Desert, 1933). Elokuvassa ei kyllä edes käydä Havaijilla, jos rehellisiä ollaan. Elokuva onkin kulkenut Suomessa myös nimellä Päivänpaisteisia pässinpäitä. Ukulelea siinä kuitenkin soitetaan.

Paketin lopuksi lähdetään The Ukulele Orchestra of Great Britainin huikeaan Anarchy in the Ukulele -konserttiin Lontoon Barbicaniin. Vuonna 1985 perustettu, ainoastaan eri kokoisia ukulelesoittimia käyttävä orkesteri esittää taiturillisia ja hauskoja versioita rock-klassikoista Sex Pistolsista Nirvanaan, Le Freakista Life on Marsiin. Musiikki on vitsikästä, mutta se ei missään tapauksessa ole pelkkä vitsi.

Kahdeksan ukulelensoittajan muodostaman orkesterin faneihin kuuluvat muun muassa David Bowie, Brian Eno ja Michael Palin. UOGB on konsertoinut myös Suomessa haltioituneelle yleisölle. Konserttitaltio on vuodelta 2005.

Paketin ohjelmia on esitetty aiemmin Teeman elokuvafestivaalilla, Kino Klassikossa sekä ukulelelle omistetussa Teemalauantaissa.