Rautakanslerin kahdet kasvot

Otto von Bismarckin onnistui menestyksellisten sotien ansiosta yhdistää Saksa, ja hänet valittiin yhdistyneen Saksan valtakunnankansleriksi vuonna 1871. Tässä virassa hän osoitti olevansa taktisen valtapelin mestari. Hän loi sekä sisä- että ulkopolitiikassa liittolaisten verkoston ja solmi useita sopimuksia, joilla hän pyrki suojaamaan Saksan rajoja.

Kaksiosaisessa dokumentissa tarkastellaan Bismarckin elämänvaiheita ja hänen ristiriitaista luonnettaan. Preussilaisten hyveiden, kurin ja voiman, malliesimerkillä oli toinenkin puoli: Oikeustieteen opiskelijana Bismarckia ei tunnettu hyvästä akateemisesta menestyksestään vaan näsäviisaudestaan. Uran alkuaikoina Bismarckin täytyi jättää lakityö kesken ja palata vanhempiensa tilalle Pommerniin velkaisena. Kohtuuden mies Bismarck ei ollut myöskään ruoan ja juoman suhteen.

Bismarck toimi valtakunnankanslerina lähes 20 vuotta, vuoteen 1890 asti. Jäätyään eläkkeelle hän vetäytyi maatilalleen Hampurin lähelle. Siellä Bismarck kirjoitti muistelmansa, josta tuli best-seller. Otto von Bismarck kuoli keuhkokuumeeseen heinäkuun 30. päivä vuonna 1898.