Retrolissun ysärit: Napa

1990-luvulla napaa lävistettiin, pornosta tuli salonkikelpoista ja napajäätiköitten sulaminen säikäytti.

Retrolissun ysärit – nostalgiashown kolmas osa tarkastelee napaa. Miksi napa? Koska 1990 –luvulla navankaivuu saavutti huippunsa: betadinenkatkuinen aika alkoi, kun lävistykset porautuivat mainstreamiin. Halpislävistys-Igorin bussi kiersi festareita ja lävistäjä-Yazka tiesi aiheesta kaiken.

Mutta miten olla samaan aikaan tiedostava sekä cool, muttei massaa? Koska 90-luvulla ei mitään muuta pelätty enemmän kuin leimautumista massanuoreksi. Ei aikaakaan, kun Suomi oli täynnä korva-, nenä- ja napakorullisia vaihtoehtoihmisiä, joille tärkeintä oli olla ERILAINEN.

Lävistyssalongeissa oli outo tunnelma: pikkutytöt napahaaveineen kohtasivat täyteen tatuoidut karjut, jotka tarttuivat kyselemättä pihteihin ja neulaan.
Jos lävistyksissä oli kysymys seksistä, kiihottumisesta, heimoista, kultista, niin siltikään ne eivät riittäneet kaikille. Esiin marssi helsinkiläinen underground-performanssiryhmä Plastic Pony, joka halusi irrottautua kaikista sukupuolista ja pukeutui värikkäisiin hiihtohaalaireihin ja pinkkeihin naamareihin, kauan ennen Pussy Riotia. Samoihin aikoihin mediaan myös saapasteli domina Veronica, joka kehotti kaikkia naisia kokeilemaan päivää prostituoituna. Ei ihme, että kutsuja televisioon sateli.

Oman navan kaivaminen vaihtui pikkuhiljaa ysäri-ihmisen mielessä kauhuun maailman tilasta. Mitä tehdä: miten pelastaa pingviini, mitä tehdä käsiin sulavalle napajäätikölle? 1990-luvun ihminen yritti lopettaa hiuslakan ja suihkutettavan dödön käytön, mutta helppoa se ei ollut. Sillä ysärillä ihminen rakasti hiuslakkaa, enemmän kuin pingviinejä. Mutta onneksi ponnekaasut sitten kiellettiin ja keksittiin vielä lyijytön bensiinikin. Maailma melkein pelastui.