Rienzi, viimeinen tribuuni

Richard Wagnerin varhaiskauden ooppera Rienzi on hivelevän kaunis teos, vaikka sen aihe on synkkä: valta ja sen väärinkäyttö, diktaattorin nousu ja tuho. Alkusoittoa lukuun ottamatta harvoin esitetty teos on lähempänä Meyerbeeriä ja bel cantoa kuin Wagnerin muut teokset.

Philipp Stölzlin sovituksessa Rienzi on pakattu kahteen tuntiin ja riisuttu periodikoristeista. Myöhäiselle keskiajalle sijoittuva kertomus ”viimeisestä tribuunista” on siirretty johonkin Euroopan lähimenneisyyteen, siis diktaattorien 1900-luvulle. Lavastus liikkuu jossain speeriläisen uusklassismin, stalinistisen empiren ja orwellilaisen totalitaarisen arkkitehtuurin maastossa. Rienzin hahmoksi voi hyvin kuvitella Stalinin, Hitlerin, Mussolinin tai Ceausescun.

Nimihenkilö Rienzi (Torsten Kerl) on karismaattinen kansanjohtaja, joka nousee valtakunnan johtoon lupaamalla kansalle ”uutta Roomaa”. Hänen valtavat kasvonsa katselevat valkokankaalta hurraavia massoja ja marssivia sotilaita. Naispääroolissa Rienzin uskollisena sisarena nähdään Camilla Nylund ja hänen rakastettunaan Adrianona mezzosopraano Kate Aldrich.

Muun muassa Rammsteinin ja Madonnan musiikkivideoita sekä elokuvan nuoresta Goethesta ohjannut Stölzl on hankkinut mainetta myös oopperaohjaajana 2000-luvulla saksankielisissä maissa.

Esitys on kuvattu Berliinin Deutsche Operissa keväällä 2010. Orkesteria johtaa Sebastian Lang-Lessing.